Löytäjä pitkästä aikaa

Kuvassa kirpputorilöytöjen asiakirjat 1900-luvun alusta 1950-luvun alkuun. Muun muassa Lotta Svärdin ilmottautumislomakkeita, testamentti, vankilan asiakirja, apteekkipussi...

Olen kirpputorikoi. 

Se sellainen, jonka silmiin ei koskaan osu iittala tai marimekko. En kolistele hienoja vaaseja arvoituksellisista syistä...kai silläkin joku merkitys on? Maljojen, vaasien ja lasiesineiden kolistelussa? Ehjäksikö luokitellaan jos heläjää? En tiedä. Tämä kirppukoi tonkii ne ei niin tavalliset laatikot ja loorat. 

Vankilaan matkalla Ilmajoella, vuonna 1925

 Tänään kävin kahdella kirpputorilla pitkästä aikaa. Muutto on tuntunut imeneen tyhjiin kirppuiluintoni...ehkä siksi, että viimeisetkään kirppislöytöni eivät ole vielä löytäneet paikkaansa. Lähinnä siitä syystä, että keittiössä ei ole vielä haluamaani pöytää...Muuttolaatikoista huolimatta tänään päästyäni ennen puoltapäivää jo töistä - päätin tehdä pienen lenkin. Kevyesti vierähti reilu kaksituntinen kun vastaan tuli mm. Tuomikylässä käsin kirjoitettu asiakirja, joka on Ilmajoen vankilan varavankilan johtajan käsinkirjoittama selonteko saapuvasta vangistä tammikuun kahdentanatoista päivänä vuonna 1925. 

Nappasin mukaani kaksi Lotta Svärdin järjestöön liittyessä täytettäviin asiakortteihin.

Mihin sitten nämä aarteet päätyvät? 

Olen vuosia, no, ainakin kaksi vuotta, haaveillut kummajais/kalmakaapista. Lasivitriinistä, johon saan toteuttaa erilaisia asetelmia ja näyttelyitä itse itseni iloksi. Minulla on kaappia varten jos jonkinmoista asiaa, tavaraa ja kirjasta. Lotta Svärdin kaavakkeet olen ajatellut liittää sellaiselle hyllylle, mikä käsittelee naisten - sairaanhoitajittarien työpanosta. Toisen ehkä annan eteenpäin jouluna lahjaksi.

Teatterin ohjelma. Tämä oli minusta kaunis. En vain vielä tiedä mitä ja miten tätä hyödynnän Kalmatarta (työnimi kaapilleni) rakentaessani. 

Kuvassa ylhäällä pullopiilo- kuvan pullo vanerisen laatikon sisällä sopii ja kuuluu pieneen laatikkoon.
Kauniit päivänsä nähnyt hammaslääkärin työkalu. Hyi.
Suolten, suonien, sun muiden hienojen ihmisasioiden pitelyyn puristin pihdit.
Pieni lasipullo.
Arvatenkin kaikki Kalmattaren sisältöä.

 Aarteita Kalmattareen!

Kalmattaren lääketiedettä käsitteleville hyllyille nämä jos mitkä sopivat erinomaisesti. Eikö vain?

Keräilijänä minusta tuntuu että keräilen liiankin paljon kaikkea. Ulkoinen hapitukseni ei milläänlailla antaisi ilmi, että keräilen antiikkia, saati että olisin nenä kiinni kirjassa...varsinkaan Austenin teosten äärellä. Mutta olen antiikin ihailija, ja omituisuuksien keräilijä siinä missä lukutoukkakin. Austenin paperikannet tosin oli aika syödyn näköiset, joten kirja päätynee ilman kuvan kansia kirjastooni. 

Nuoren miehen sotilaskuva oli kirppiskierrokseni kallein löytö, maksoin Kalmatteren prinssistä 15 euroa...enkä edes vielä tiedä miten tätäkään toteutan projektissani. Syksyä vasten olen otattanut kuivumaan erilaisia kukkia, niin melkeinpä mietein, että pitäisikö vitriinistä löytyä joku surullisen romanttinenkin puoli? Kenties pitsinenäliina ja kuivuneista kukista asetelma nuoren sotilaan kuvan vierelle?

Kehyksessä aivan mielettömän kauniita kaiverruksia. Käsityö on kaunista. 

Batman.

Se siitä antiikista. Tai no, ei ihan. Tämä Batman figuuri lienee siinä 50v. tienoilla. Luulisin. Ainakin myyjänsä oli sitä mieltä, enkä laittaisi vastaan ollenkaan. Pikemminkin nostaisin ikää ehkä jopa? Figuuri on jonkinlainen väännös mollamaijaa ja kovaa muovia. Torso on muhkea ja pullea, yliampuvan macho pehmo, jonka pää ja kädet taasen ovat kovaa muovia. Muutaman osuman ja kuluman lasten suosiossa ollut lelu on saanut aikaaan, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt Batmanin kunnosta. Batmanin löysin aivan sattumalta Facebookin kirpputorilta tavaroitaan myyneeltä vanhemmalta rouvalta. 

Ja tämä on yksi niistä erinäisistä esineistä, jonka haluaisin joskus viedä arvioitavaksi. Ihan vain siksi, että kuulisin lelun historiaa - en arvon takia. 

Ainon häntä ilmestyy kuvaan

Seuraavassa kuvasarja siitä kun koetin kuvatuttaa lelua ja tänään myös kirppikseltä löytämääni peittoa..

Pakittaen kissa ilmaantui selkäharjanteineen kuvaan

Myöhemmin alkaa muodostua koko kissa, Aino-nimeltään. 

Mitä ilmeisemmin Batman ansaitsi kissamaisen karhean suukon

Kunnes sitten linssilude tajusi, että kuvaan. Emme siis saaneet mitään järin hyviä otoksia Batmanista. Osaksi siksi, että sumpurainen hämärä ei tarjonnut minulle ja vanhalle kameralleni minkäänlaisia kuvausolosuhteista...sekä siksi että Aino.

Ainoa kuva Batmanin suhtkoht jyrkän jykevistä leukaperistä.

Kovinkaan paljon paremmaksi ei mennyt tori.fi:n kautta tekemäni Star Wars paketin kanssa...

Tässä ensimmäinen ja viimeinen kuva minkä ehdin saamaan järjestykseen asettelemistani figuureista.

Vaaniva varjo

Emme siis kuvailleet tänään sen enempää. Kiitos tästä kuuluu Ainon lisäksi Tildalle, joka vei mukanaan tassunsa alle joutuneen Darth Maulin.

Oikein hyvää alkanutta maanantaita kaikille, tämä lähtee etsimään Maulia kissan kopasta.

Halloween.

Halloween saakoon ihan oman erikoispostauksensa aluilla olevalle blogilleni. Kovin monena vuotena aikaisemmin en ole ollut järin innostunut pukuleikeistä. Mutta viime vuosina olen saanut jonkun sortin innostuspiikin efekteistä mitä voi omaan naamatauluunsa lisätä. En ole kovin kuvauksellinen, tai en itse mielelläni koskaan asetu kameran eteen, mutta näin kun kukaan ei tasan tunnista meikäläistä maskieni takaa - voin ihan ilolla luoda ja asettua kamerankin eteen silloin tällöin. Tässä pieni askarteluprojektini ja maskeerauskokeilu.

Lähdin liikkeelle ajatuksesta yhdistää oopperan kummitus läpi leikeltyyn kuvaan itsestäni. Punanaamion minimaski oli kuitenkin itselleni liian pieni niin tämähän vaati lisää muotoilua. 

Naama peilin eteen ja tussilla merkkailemaan naamariin vaadittavat muutokset.

 Ja lisää maskin muokkailua. Tein aavistuksen kolmiulotteisempaa muotoa. Ruuveja ja mutteireita unohtamatta! Maskiin tein oienet korotusreunat ettei maski olisi liian yksiulotteinen. Kohotusta ja "ruostemaista" rypytystä tein myös maskin pinnalle ennen maalaamista. Rypytykseen kelpaa niin vessapaperi kuin sideharsokin. Kannattaa käyttää ihan niitä tarpeita mitä kotoa riittää. Liimailemiselle ja maalaamiseen kannattaa varata muutama päivä, jotta kaikki osat ehtivät kuivua hyvin ennen käyttöä. Pyykkipojat on tässä hommassa erittäin hyvä apuväline. 

Maalit! Maaleja käytin mitä tahansa sattui tulemaan vastaan. Öljymaalien jämät, sekä akryylimaaleja tuli sudittua maskiin useampi kerros. Mutterien sisään laitoin punaista maalia paakkuuntuneena näyttääkseen teeman mukaisesti verta ja mätää. Kiillon pintaan sain aikaan teatteriverellä. Tekoverta, Grimlissin hyvälaatuista saa uskoakseni mistä vain hyvän varustetusta pilailupuodista.

Mutteriin kiinnitetyn ruuvin väliin laitoin vielä yhden ekstramutterin, jonka jätin ilman maalia - tällöin mutteri pysyy vielä valmiissakin maskissa liikkeessä.

Harmikseni kuvia ottaessa ei ollut omaa kameraa mukana, joten nyt oli turvauduttava kännykän kameraan. Värit valoittuivat sen verran pahasti, että päädyin tähän musta valkoiseen groteskiversioon.  Maskin rajan asetin suupielen alapuolelle saadakseni maskin kulkemaan levynä pisin naamaa. Maskin alle tuikkailin sideharsoa, joka kulkee leuan alapuolelle ja kaulalle. Pääväreinä maskin ympärille sudein samat sävyt mitä maskissakin. 

Hiukset takkuun. Maskin alle mustat rajaukset - unohtamatta punakeltaista piilaria. Maskin kiinnittämiseenkin kannattaa varata oma aikansa, sillä vaikka kyseessä onkin vai puolikas naamio, on siihen kasaantunut ihan kiitettävästi painoa kaiken tuon maalikertymän ja metalliruuvien toimesta. Liimamiseen paras ja helpoin tapa on nestemäisen lateksin käyttö. 

Harmikseni kokovartalokuvaa asusteesta ei ole, mutta tähän kuului mukaan iso, musta teatterin kirpputorilta ostettu viitta, mustat pitsihanskat, sekä Edgar.

Illan juhlakuva Edgarista ja Halloween juomista. Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli pukurikas pukujuhla kun kerrankin luvan kanssa saa ihmisiä pelotella :)