maanantai 26. tammikuuta 2015

Ristiäiset ja synttärit samassa paketissa



Synttärikakkua synttärisankarille ja siitä osansa maalailtiin myös päivän pikkuprinsessalle. Niko ja Venla saivat yhdistetyt sukulaiskemunsa. Angry birds on varmaan kova sana monen juniorin elämässä. Seitsemän vuotta on iso luku isoveikalle, joka piti kovin hyvin huolen pikkusiskostaan koko kemuilun ajan.


Tulipahan selväksi sekin, että uunini toimii! Gluteeniton kakkupohja onnistui ja kypsyikin kokonaan. 


Sokerimassasta askarrellessa sain taas elintarvikeväreillekin käyttöä. Google auki ja tiput, sekä possut näytölle pyörimään. Itselläni ei tästä pelistä ole juuri muuta tietoa kun se mitä kaupoissa on hahmoja nähnyt. Värit onnistuivat äärimmäisen hyvin mielestäni, vaikka muutama wilttoni makasikin värilaatikossa kauan käyttämättömänä.


Koristeidekasa kasvaa. 


Sokerimassahahmot valmiina.


Kakku rakentui juhlien aamulla, sillä kakusta ei toivottu liian kosteaa kakkuilijoiden makuun. Kakun sisälle tein mansikkarahkaa, ja sitruunamarmeladia. Kostutukseen käytin maitoa. Näppärä ja nopea täyte, mikä ei ole ollenkaan tunkkaisen raskas vaan kevyen raikas.
Päälliseksi sokerimassaa, jonka ylijäämäpaloista marmoroin käyttöön kivimateriaalia. 


Avustavia käsiä juhlissa oli lisäkseni muutama lisääkin. Äitihahmon huoleksi jäi vain kinkkukakku, sekä karkki- kuin keksirasioidenkin avaaminen. Mukava nähdä kun perheen lähellä oli monta apukättä ja äiti sai huolehtia Soosi-Sonjasta keittiön sijaan. 


P.S. 
Että kismittää kuvien laatu ja koko - näihin kakkuilukuviin ei puhelimen kamera oikein toimi.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Hämyä ja vaihtokauppoja



Nyt ei murruta!
Asiat alkaa paniikin ja kriiseilyn jälkeen selviämään paremmin kun olisin voinut vielä ihan kuun alusta kuvitellakaan. Väliaikaisasunto on ehkä saattanut löytyä. Ensi viikolla oisi tarkoitus käydä katomassa asuntoa. Samaan aikaan olen viisastunut nykyisen vuokraisännän puolesta siitä, mitkä ovat hänen suunnitelmansa sitten tämän asunnon remontin jälkeen. Hyvältä tältäkin suunnalta vaikuttaa. Ei tuskanhiki valu mistään (tällä haavaa), vaan innokkaasti päätinkin lykäistä tätä blogeiluani kunnolla alkuun.  Ideoita ja ajatuksia on niin paljon ja sormet syyhyäisi jo iskeä paljon merkintöjä esille, mutta tämä hämynen kämppä ei ole kovin valoisa tähän aikaan vuodesta. Parempia kuvia siis odotellessa.

Mitä pidätte muuten lampusta? Äitimuorini kirpparilöytö, kokonaista 3e taisi tämä lasinen lamppu maksaa. Jahka saan aikaiseksi, otan paremman kuvan valoitta ja luonnonvalossa. Kupu on lasia ja sopii makuuhuoneeseeni hyvin. Vanhempien asunnossa huone, mihin tämän piti tulla oli aivan liian matala tälle lampulle. Syynkin siihen näette sitten myöhemmin.


Opetustauluissa on aina ollut sitä jotain. Muutama erilainen taulu minulla jo onkin, mutta tänään sain ensimmäisen näistä kuuluisista ja himotuista kasvitauluista. Musta pohja ja Ebba Masalin. Siinä ne tärkeimmät lienee, vaikka käsittääkseni, näitä kasvitauluja on moni muukin aikansa kasvitaitelija maalaillut. Kuulin meinaan radiosta tänään kun jossain päin Suomea on opetustaulunäyttely. Hieman kismittää kun en kuullut työkoneiden pauhun yli jotta missä. 


Myönnettävä on, että tykkään näistä yksityiskohdista kovasti.



Etsiskellessäni näitä tauluja milloin mistäkin on tullut vastaan se pikkiriikkinen köyhän naisen dilemma, nimittäin nämä taulut (oli kunto sitten oikeasti ihan jäätävä tai edes tyydyttävä) ovat melkolailla kalliita. Tai no, onko ihmekään. Nykyään näitä tuntuu olevan kaikkialla - ihan hyvä vain, koska minusta nämä on kauniita. Itse omistin ensimmäisen koulutauluni (Saksanhirvi) jo ala-asteiässä ja edelleenkin se on tallella - vaikkakin säilöttynä vanhempieni tilalla (tuskin sitä kotiini enää edes saan kun saatoin vahingossa paljastaa vanhemmilleni että millaisissa hintataulukoissa heidän eläin- ja kasvitaulunsa liikkuu). 
Tämän taulun kumminkin sain vaihtokaupassa. Äitimuorillani oli näitä kaksin kappalein, ja vaikka karhunsammaleet olivatkin tauluina toinen toistensa peilikuvia niin hän päätti luopua toisesta. Minä sain tämän, ja hän sai vietäväkseen vanhan kastilokerikon ja kasvikirjan.



Kastilokerikosta oli helppo luopua, kun minulla sattui käymään oikein tuuri tuossa taannoin. Postista raahasin (kyllä, kävelin noin kilometrin verran raahaten mukanani reilun 10kg pakettia jota pystyi kantamaan vain kahdella sormella tuommoisesta pienestä kahvasta) kolmen lokerikon paketin kotiin. Hulluus ja ahneusiski kun onnistuin saamaan postikuluineen kolme kyseistä, isoa lokerikkoa mielestäni suht hyvään hintaan. Pyydystäessäni näitä olen huomannut, että antiikkiliikkeetkin saattavat iskeä näihin ihan kolminumeroisia lukuja. Huh!



Pienet, kivat ja söpöt muistot kirjainten paikoistakin oli vielä jäljellä jokaisessa lokerossa. Ajan patinaa ja jokainen lokerikko ihan omansa näkönen. Tarkoitus olisi kehittää näistä, tai ainakin toisesta pöydän päällinen. Tuttavan isä on lasin leikkaaja (terraarioiden ja akvaarioiden tekijä), niin lasinen pöytälevy on taattu...mutta loppuideointi onkin sitten...täysin olematon. Sisällön olen jo päättänyt, mutta siihen se sitten jääkin. Idea ja lopputulos on valmiina, keskivaihe on vaan vähän..vaiheessa. Haha. Luulenpa tosin, että tämä projekti pakataan nyt huolellisesti jäihin, koska remontti.


Tänään oli myös se päivä kun kokeilin ensimmäistä kertaa tuota meidän uunia ja sen soveltuvuutta leipomiseen. Laatikoita ja lihoja olen uunilla jo kokkaillut, mutta leiponut en ole vielä yhtään. Nytkin pakon sanelemana...tai pakon ja pakon, täysin vapaaehtoistahan tämä on. Viikonloppua olisi tarkoitus pamauttaa viettämään kakkupohjan kanssa Poriin. Tulevan kummitytön ristiäisiä ja bestikseni synttäreitä samaan aikaan viettämään pitäisi lähteä. Sainpahan ainakin kakkuhaasteen kun pitäisi yhdistää pienen tytön ristäiset ja hänen isoveljensä seitsenvuotis synttärit samaan kakkuun. Eikä asiaa auta sekään, että mietin miten tämä pohja onnistuu (on siis paraikaa uunissa). Gluteeniton pohja näyttää ainakin toistaiseksi ihan hyvältä. Kohoa kohoa!


Näissä tunnelmissa toivotan oikein hyvää viikonloppua kaikille! Koetin kuvata luontokirjaa ja perhoskirjaa FB:n kirpputorille myyntiin ja Aino-neiti pamautti haukottelemaan kuvaan :D. Haha!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ostoksia ja vuoden ensimmäiset joutsenet




Alkuvuoden alkaessa hieman stressaannuttavissa olosuhteissa, niin päätinpä todeta jotta elämäähän tämä vain on, ja armon aikaa vielä on. Toivon mukaan kaikki tästä suttaantuu järkevämpään suuntaan eikä mieli ihan mene riekaleiksi. 

Tälläisissä maisemissa kävin tammikuun alussa kastelemassa varpaitani järviveteen. Avantoa ei näy, mutta kaunis joutsenparvi vietti lepohetkeä aivan saunojen ja laiturin läheisyydessä. Kauhean kauaa tätä parvea ei näkynyt kun meikäläinen seurueineen kävi vapaaehtoisesti varpaitaan kastelemassa.


Kalenteri vuodelle 2015 löytyi suomalaisesta kirjakaupasta.


Jenkkeistä pääosin löytyviä graffiteja ikuistettu talteen kalenterin sivuille. 




Suomalaisesta löytyi myös nämä Marvel fanin ehdottomat löydöt! Kolme kappaletta kansioita jäi matkaan mukaan, vielä ei ole käyttötarkoitusta löytynyt, mutta olivat niin kivat että pakko oli mukaan ottaa.


Lähikuvassamme Thor.


Sekä yksi suosikeistani Spider Man.


Keväinen valo viivähti hetken olohuoneessa, ja Aino sattui olemaan kohdalla. Yllättävän hyvä kuva ollakseen älypuhelimella otettu?

lauantai 10. tammikuuta 2015

Remontti, muutto, pakokauhu



Sisustuskärpänen hautautui tuossa muutama kuukausi sitten realistisuuden aaltoihin. Muuttaessamme tähän asuntoon tiesimme kyllä putkiremontin tulosta - mutta meille rivien välistä lupailtiin asunnon asumikelvollisuutta aina viime metreille saakka. Edellisestä kämpästäni lähdin pakoon putkiremonttia vasta silloin kun remontti oli tyyliin yläpuolellamme. Nyt sitten, kauan pelätyn remonttikokouksen jälkeen selvisi että raksapojat aikovatkin vetää koko torpan pimeäksi ja vedettömäksi heti kun he aloittavat yläkerrasta. Ja mehän siis asumme alakerran viimeisessä asunnossa jota tämä remontti koskettaa.

Marraskuussa iski tämä tietoisuus, mutta annoin itselleni luvan murehtia, pohtia ja stressata tulevaisuuttani vasta vuodenvaihtumisen jälkeen. Samaan aikaan sain myös kuulla, että työpaikkani muuttaa lähiöiden taakse pusikkoon. Yötyötä tekevällehän sitten selvisi myös se, ettei minkäänlainen julkinen liikenne elä vielä siihen aikaan kun tämän daamin pitäisi jo vuoroaan aloitella. Ja tähän ihanaan kolmioon muuttaessamme, mehän valitsimme tämän osaksi myös siksi, että tämä sijaitsee aivan työpaikkani välittömässä läheisyydessä.

Kyllä osaa naista nyt riipaista!

Suuria murheita ja päätöksiä siis täällä päin. Muuttaako vallan uuteen asuntoon? Ja mistä semmoisen löytää pienellä budjetilla toisen ollessa työelämässä ja toisen opiskelija? Hommatako pyörä? Osaako pyörällä edes vajaa kolmekymppinen enää ajaa kun viimeksi on yläaste/ammattikouluaikana fillaroinut? Kestääkö ääshooli, vai makaanko parin kuukauden päästä henkitoreissani tienvarressa kun töihin ei jaksa polkea? Tonnikeijun alkuvuoden vastaankäymiset jaettuna maailmalle olkaa niin hyvä.