sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kaukaasian paimenkoira Karelin


Kykenemättä hillitsemään juurikaan intoa päästä blokkailemaan ja kirjoittamaan muistiin itselleni ihanista kirppis- ja huutokauppa löydöistäni, teenkin muistiinpanon itselleni Karelinista, tuosta riiviömäisestä kaukaasian paimenkoirasta, joka on nyt parisen kuukautta asunut vanhempieni tilalla.



Maalle Mäntsälästä muuttanut riiviö painaa noin 12 kiloa ja ikääkin on se huimat reilu neljä kuukautta. Vanhempieni tiluksille kahden maremmano-abruzzesen ja yhden keskiaasianpaimenkoiran kanssa. Vintiötä olen nyt viimeisten kahden kuukauden aikana koettanut päästä katsomaan useasti, että pentu samaistuisi myös minuun yhtenä perheenjäsenä muiden ihmisten, koirien ja tilalla elävien lampaiden ja kissojen lisäksi.



Työkoiran kanssa kohtaa kyllä aina omat haasteensa. Nimittäin silloinkin kun isommat, vanhemmat koirat lähinnä väistävät riiviötä - ei ihmisellä ole mitään asiaa alkaa paimileikkiin tämän pennun kanssa. Monet, normaaleiksi leikeiksi nähtävät leikit pennun kanssa on pitkälle pannassa kaukaasian paimenkoiran kanssa. Vahti- ja suojeluvietti ovat niin voimakkaita, että kaikki turhat, tulevaisuudessa mahdollisesti haitaksi olevat leikit ja peuhaamiset on vallan kielletty.





Riiviö on onneksi touhukas vain sen hetken aikaa kun paksun ja tuuhean turkkinsa kanssa jaksaa olla. Nämä, huhti-toukokuun vaihteessa otetut kuvat olivat vielä suhteellisen vilpoista aikaa ja sopivaa aikaa pennulle. Nyt kun kesäkuu jo alkaa lämmitellä niin luultavasti tämäkin minimies löytää sen lokoisimman varjopaikan ja jää tuhoamisen sijaan pysyy aloillaan.


Toukokuun lopussa menin isäni mukaan seuraneidiksi Karelinin sisarusten tapaamiseen Mäntsälään. Enpä olisi uskonut, että Karelin olisi joukon ujopiimä, mutta niin se vain oli. Tietenkin osasyynä taisi olla se, että saavuimme viimeisenä paikalle, ja muut juniorit olivat jo ehättäneet tutustua toisiinsa. 


Pikkuhiljaa riiviö eteni kirsun mitta kerrallaan pois istuintuolini alta ja teki tuttavuutta siskonsakin kanssa...kunnes...



...sisko viritti ansan ja tulikin rapsutettavaksi. Karelinkaan ei voisi yhtään säälittävämmältä näyttää.


 Veljen saapuessa pelastamaan tilannetta lähti riiviökin leikkeihin mukaan. 


Loppupäivästä kenelläkään ei ollut varmuutta mistä yksi kuudesta pennusta alkoi ja toinen loppui. 


Kotimatkalle lähdettäessä ei montaa metriä ajomatkaa tarvittu kun matkakumppanini nukahti takapenkille viereeni. Tasaista kuorsausta ja tuhinaa kesti ihan mukavasti ovelta ovelle, ja vielä sen jälkeenkin kun ei juniorista ollut juuri liikkujaksi :D.

torstai 14. toukokuuta 2015

Remontti



Hiljaiseloa Neiti Kumman lukaalissa...
Ja siihen on ihan omat syynsä - nimittäin paljon puhuttu putkiremontti pääsi huhtikuussa valloilleen. Koko kaksirappuinen kerrostalo on myllätty, muovitettu, pahvitettu, teipattu - toisin sanoen kaikki remontin oireet on näkyvissä ja hönkii elämää. 



Loisteputket päällä 24/7 rapussa ja remppakamaa joka paikassa. Cheeeeez.


Remontin alta tosiaan muutettiin kaverin asuntoon (kaveri avokkeineen reppureissaamassa maailmaa niin päästiin talonmiehiksi heidän kotiin kissojen ja kalojen kanssa). Ja hyvä että muutettiin, sillä en uskoisi että järki olisi säilynyt mukana jos tämän sekasorron keskellä pitäisi elää. Tavaramme me jätettiin muovien sisuksiin, ja kotiin jäi myös iso lohikäärmepuuni, joten välillä tulee käytyä vilkaisemassa mitä on tapahtunut milloinkin. Nämä kuvat nappailin toukokuun alussa käydessäni kastelemassa kasvin.


Sähkökaapin ruumis.


Käväisin viemässä Hennes & Mauritz:n myös kotiin - tulin tilanneeksi nettisivuilta viisi lasikupua tassilla. Tarkoitukseni olisi niiden sisälle rakentaa pääkalloista, luista ja muista aarteista asetelmia, jahka syksy koittaa :). 



Aivan mielettömän ihana vaatekaappini oli makuuhuoneessani purettu :(. Onneksi kumminkin sänky, vitriini, sekä kirjoituspöytäni oli peitetty muovilla jo ennestään - remppamiehet rakensivat vielä suojaseinänkin. Mahtavaa!


 Vaatekaappini tuhottu sisältö. Joku putki sielläkin vissiin kulkee...tai tulee kulkemaan...ehkä.


 Keittiönikään nyt ihan hengissä näyttänyt olevan. 





Keittiöön toivonmukaan tää uudistus tekee ihmeen. Vanhoista altaista ei oikein tuo vesi tahdo kunnolla vetää. Hana ja allas tuskin vaihtuu mihinkään, mutta uudistuksia sentään jollain tapaa tähänkin huoneeseen.



Olohuone oli onneksi vain sinetöity muoviverhoilla, joista pääsi taiteilemaan itsensä sisään huoneeseen. Hetken jo luulin että puuni kupsahtaa tuonne jos en pääse sisään. 


Ennen pois muuttamista sain hankittua asuntoon vanhan höyläpenkin. Tuon päälle pitäisi rakennella rempan jälkeen akvaarioviritelmä. Haikeus. Paljon olisi suunnitelmia ja haaveita kodin suhteen jota ei vielä päässyt rakentelemaan ollenkaan kun remppa oli tiedossa. Hnggh. Pst - kamalat verhot ikkunoissa on uhrausverhot. Asunto on niin alhaalla, että jätin verhoja (ja pari lakanaa) verhoihin, että remontin aikana näyttäisi vähän enemmän asutulta. 


Olkkarissa on myös vesivahingon alkutunnelmaa. Asunnon omistajalta on jo alustavasti kyselty, että voinko pintamaalata olohuoneen sitten remontin jälkeen. Suostuva vastaus oli mahtava! Vielä kun joku maalailisi puolestani :D. Haha.


Ei muuten varmaan tarvitse erikseen mainita...että tämä on kylpyhuone...:D.




Kesää kohti mennään varakodissa, jossa kissatkin viihtyvät :)