perjantai 28. elokuuta 2015

Avaimia hakemassa


Kerran oli maanantai 03.08.2015, jolloin Neiti Kumma istuutui junaan ja läksi maaseudulta (majailtuaan kaksi viikkoa vanhempiensa sohvalla) kohti Turkua. Uuden kodin omistajien kanssa olin sopinut treffit kolmeksi asunnolle, joten siinä ensin oli aamutuimaan hyvää aikaa käydä tarkistelemassa vielä vanhan kodin kunto (tuolloin kaaos oli vielä käynnissä, sillä muutto tapahtui myöhemmin). 



Junassa on hyvä huomata, että eläessään eläiten keskellä - voi olla varma siitä, että vaikka rullailisit tarranauhalla kuinka eläinten karvat irti itsestäsi - on niitä takuulla vielä laumoittain mustalla kankaalla tallella. 



Avaimet saatuani, kävin muutaman kassin hakemassa uuteen kotiin, jolloin vasta tuntui inhimilliseltä ja todelliselta. Asunto tosiaan vaihtui. Koti oli yks kantaan vaihtunut 71neliön, vasta remontoiduksi kolmioksi. 

Olohuone
Olohuoneessa on pieni syvänne, joka aikaisemmin on ollut asunnon neljäs virallinen huone.
Lasitettu parveke - uusi tuttavuus
Pieni kolo ja paljon säilytystilaa käsityötarvikkeille
Olohuoneessa kun käännähtää ympäri, näkyy eteinen, ja Neiti M:n kontit
Huoneista on yllättävän hankala saada kuvaa, mutta tässä Neiti M:n tuleva huone
Äärimmäisen kummallinen tuttavuus tämä WC. Pitkä, kapea, käytävä. Weird. 
Ja suihkussa on hitonmoinen ikkuna!
Suihkusta voi suorittaa naapuritarkkailua ja laskea junia. Tsiis.
Keittiö on avoin ja valoisa. 
Ensimmäinen kotiateria :)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lähdön muistot


Jotenkin kummasti tuntuu, että tämä blogi ei tosiaankaan etene yhtään mihinkään suuntaan - ikinä. Koskaan. Toisaaltaan en haluaisi jatkaakaan, koska "suuret suunnitelmat" kaatuivat sen sileän tien kun uusi muutto osui kohdalle. Kuitenkin aloitin tämän blogin sen takia, kun olin astumassa uusiin kuvioihin kauan kotinani toimineesta yksiöstä. Halusin muistot ylös vanhasta kodista, vaikka ei enää kuvia yksiöistäni juuri ollutkaan. Lähtökuvat vain. Toisaaltaan, niitä kun vilkaisin tätä julkaisua kirjotellessani niin muistin montakin hyvää asiaa ja muistoa monta vuotta kotinani toimineesta yksiöstäni. Ja no, lyhyesti - tämä toimikoon itselleni näin alkuun jonkun sortin päiväkirjana tästä asuntobingosta. 



Suunnitelmahan oli tosiaan, että tämä putkiremontilta suojattu asunto olisi siivottu, puunattu ja saatu viimeinkin asuttavaan kuntoon, mutta kuinkas kävi. Muutto. 



Pikkuhiljaa koti pakkaantui taasen kasaan, kaikkien puolelta.


Makuuhuone kasaantui pikkuhiljan ja tyhjeni.


Korttiseinän purku  vaati pikkuisen tovin, mutta Neiti M kiipesi katon rajaan ja rapsutteli kortteja irti seinästään. Huomasimme samalla, kun tätä projektia kesti, että asunnon omistaja oli ammattitaidolla maalannut tuon huoneen todella huonella maalilla. Maali näet oli suojamuovin alla alkanut kuplimaan irti? Whoah! Enpä sellaistkaan ennen ollut nähnyt.


Vasta pesty ja puunattu entinen makuuhuoneeni. 


Koti tyhjenee. Sohvaa en uuteen kotiin enää viitsinyt raahata, vaan tämä vanhus lähti lahjoituksena eteenpäin. Mielestäni lahjoituksen kohteeksikin osui mitä tarvitsevin perhe. Nimittäin nuoret vanhemmat, joilla oli tietääkseni kolmesta lapsesta ainakin kaksi erityislapsia. Joten, ilo oli antaa sohva eteenpäin. 

Ja näillä muistoilla eteenpäin. Tiuh!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Neiti Kumma paineli metsään




Lomaa oli kokonainen kuukausi, ja jotta koko loma ei mennyt muuttostressissä - päädyin kokeilemaan monen kehumaa mustikkametsäjumppaa. Menenkö uudestaan? Ensimmäisenä päivänä ajattelin, että en hitossakaan kun meni niin monta hetkeä että löysin ensimmäistäkään marjaa. 


 Tarpeeksi sinnikkäästi ja stressiä vauhtimarssilla purkaen törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa mustikkapensaisiin, jotka olivat täpöselleen täynnä marjaa.


Kuljeksin niin pienellä metsäpläntillä, ettei paljoa marjaa löytynyt, mutta mukavasti kumminkin omalle perheelle. Hyttystenkään läsnäolo haitannut yhtään, sillä törmäsin tähän!


Metsäsaldonani oli uskoakseni supikoiran luita. 3litraa mustikkaa ja tälläiselle luiden keräilijälle ensimmäinen "minä itse" tekemäni luuranko löytö. Mahtavaa!


Kumma Koti, joka tuntuu olevan tämän blogin puolesta jäissä enemmän kuin kylliksi --- olkoon tämä postaus jonkunlainen suuntaviitta siitä mitä tämä blogin aloittelija harrastaa.

tiistai 11. elokuuta 2015

Kumma Koti muuttaa


Jessus. 
Ilman, että olisin muuttoa ennakkoon suunnitellut --- se tapahtui. Samaan syssyyn meinasin heittää tämän alkuun pääsemättömän bloginikin kankkulan kaivoon, mutta se jäikin sitten tekemättä. Alle vuodessa olen asuttanut neljää kotia - mikä mielestäni on ihan uskomaton määrä. Kuka tästä muuttohommasta pitää? Itse en ainakaan ole löytänyt minkäänlaista intoa tai tohinaa itsestäni niin että olisin pitänyt tästä hommasta erityisemmin. 

Kaikkihan meni alun alkain niin, että putkiremontti Kumma Koti vol 1:ssä piti valmistua 31.7.2015. Ja tämän reilun 5kk kestävän remontin ajan sain kämppikseni Neiti M:n kanssa asustella ystäväni ja hänen avovaimonsa kodissa (sankarit painelivat pisin jenkkilää ja Kreikkaa) - minkä lasken yhdeksi muutoksi, sillä sinnehän raahattiin mukana myös eläimet. Akvaariokansa ja kissat. Meidän muuttokuorma koostui siis lähinnä omista pussilakanoista, peitoista ja tyynyistä, vaatteista ja perus hygienia tarvikkeista. Loput kamat olikin sitten eläinten. 

Noh...remonttihan siis tosiaan valmistui ajallaan, mutta noin kolme viikkoa ennen valmistumisajankohtaa asunnon omistaja ilmoitti halustaan myydä sen. Tyhjänä

Tilanne olisi voinut toki olla kirjaimellisesti kusisempi mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan. Olin nimittäin jo ennakkoon (kuulostaisi hienolta sanoa ennakkotutinoiden vuoksi) vilkuillut oikotie.fi:n tarjontaa ja bongasin sieltä vasta remontoidun kolmion lähestulkoon naapurista.
Pääsimme Neiti M:n kanssa asuntoa lähestulkoon heti seuraavana päivänä katsomaan ja kanssamme oli muitakin uteliaita.
Tummat puulattiat, isot ikkunat, valkoiset seinät, kivan simppeli parveke, pienet söpöt makuuhuoneet, puistonäköalat, läpi talon asunto, iso - mutta ei liian iso vuokra. Unelma.

Muutto itsessään ei kyllä yhtään houkuttanut. Eikä tänä päivänäkään yhtään sen enempää. Kerroin olevani kiinnostunut asunnosta, samoin kuin varmaan ilmoittivat kaikki muutkin. En uskonut, että minkäänlainen tärppi voisi käydä, mutta onneksi meillä oli suullisesti ollut puhetta vuokraisännän kanssa että Vol 1 asunnossa asuminen jatkuu (vielä tuossa vaiheessa).

Ensin tuli Vol 1 kodin omistajalta tiedustelua, että paljonko olisimme valmiita maksamaan lisää, että Vol 1 koti säilyisi. Leuka kiristyi aavistuksen. Kiva että kysyi, tietenkin, mutta asettelumuoto: "kuinka paljon olisitte valmiita maksamaan lisää" kuulosti korviini oudolta. Tietenkin tajuan ja ymmärrän jokaisen putkiremonttiasunnon omistajan laskeskelevan yhtiövasteikkeiden nousua, vuokralaisen pitämisen järkevyyttä, myymisen mahdollisuuksia yms. omistajan huolia, mutta siltikin mätä kala alkoi löyhkäämään.
Meni viikko tästä mailikeskustelusta, ja sain ilmoituksen että vuokra-asunto, jota kävimme vilkaisemassa olisi meille tulossa. Päivää vaiko paria myöhemmin Vol 1 kodin omistaja ilmoittaa myyntiaikeistaan. On sanomattakin varmaan selvää, että loppu vuoden olen niin onnellinen tästä onnenkantamoisesta ja omasta uteliaisuudestani, sillä ilman minkäänlaista kotia ja muuttouhittelut taustalla ei kyllä hirveenä hotsita. Tietenkin meillä olisi ollut se laillinen puoli vuotta aikaa muuttaa asunnosta käsittääkseni, mutta mieluummin valitsen sen vaihtoehdon, että äkkiä pois jos vain mahdollista.

Kesälomani olin sihdannut kahteen viimeiseen heinäkuun viikkoon ja kahteen ensimmäiseen elokuun viikkoon. Kesälomaa en juurikaan ole ehtinyt viettämään, mutta olen kumminkin päässyt leikkimään viikonlopun verran keskiaikaa (kuvia tulossa kesäkuvaspämmissä), leikannut lääneittäin nurmikkoa, grillannut sateessa, laskenut lampaita, käynyt kirpputoreilla ja sen sellaista pientä. Isoille suunnitelmille ei tänä kesänä ollutkaan tilaa, koska olin nakittanut lomailuni putkiremonttisiivousta varten...oikaistuna: Muuttoa varten.

Haluaisin varovaisesti pikkuhiljaa elätellä toivoa, että saavuttaisin tämän kotiblogini "tarkoituksen", minkä suunnittelin ennen tätä kotipäiväkirjaksi muuttumista. Ollenkaan en ole ehtinyt muiden seurailemieni blogien uusia postejakaan vilkuilla, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa sitäkin ehdin jahka tämä muuttolaatikko asuminen helpottaa.

Ollaan kuulolla! Ja oikein lämmintä ja pirtsakkaa loppukesää blogimaailmalle!