lauantai 30. tammikuuta 2016

Aikainen synttärilahja itseltä itselleni


     Eilen se sitten saapui!
Muutaman vuoden olen haaveillut uudesta kamerasta. Vanha, lähes 15 vuotta vanha digitaalinen ns. järkkäriä muistuttava kamerani alkaa olemaan aikansa elänyt. Ja olenkin tässä mietiskellyt uuden hankintaa. Järkkärille en kuitenkaan mitään käyttöä näe itselläni, koska haluaisin/halusin itselleni jonkun semmoisen passelin pienen, joka paikkaan mukaan saatavan kameran.


     Kenties tämä pieni suloisuus saa innostumaan kodinkin kuvaamisessa. Jahka ensin tätäkin oppisin käyttämään.


     Kameran myötä heräsikin kysymys, että mitenköhän kaikki muut bloggaajat (oli kyse sitten minkälaisesta blogista tahansa) kuvaavat ja muokkaavat kuviaan. Itsehän hädin tuskin osaan rajata kuvia ja iskeä päälle jonkun filtterin jos niikseen tulee...Noin muuten olenkin tässä ihan ummikko enkä osaa hakea hienoja kuvauskulmia tai oikeaa kohtaa miten kuvasta tulisi niin hulppean hienoja ja kivoja kuten muilla. Ehkä tämä toistaiseksi  vielä pimeä kausi ei ole kaikista otollinen aika kuvaamisen opetteluun, mutta kovaa vauhtiahan tässä ollaan valoisampaa aikaa menossa.


     Ehkäpä aloitan opiskelun tämän pienen ihmeen kanssa noiden kirpparitavaroiden myötä. Osaisi ainakin sen ensimmäisen kuvan edes ottaa :D.

Hyvät viikonloput kaikille!

maanantai 25. tammikuuta 2016

On ne siistit kodit...ja sitten on tämä meidän




     Kun siivouksesta pitävän ihmisen kotiin iskee innottomuus, kiinnostuksen puute, uupumus, sekä se tila, mikä kätkee sisäänsä kaiken mahdollisen "minua ei kiinnosta" aiheen sisällä olevan massan. Näiden kuvien ottamisesta on jo hetki, mutta ennen kuin julkaisen tänne mitään muuta - haluan iskeä itselleni muistutuksen kaaoksesta minne en halua palata.

     Elikkäs, tosiaan, niinkuin olen itsekseni täällä jo useampaan otteeseen postannut - on tämä kodin tekeminen ollut yhtä helvettiä. Mikään ei ole oikein ottanut tulta alleen minkään kanssa. Eikä asiaa ole todellakaan auttanut ympärillä elävien ihmisten ihmetys siitä, miten kotini ei vieläkään ole löytänyt omaa paikaansa. Puhumattakaan, että miksi vieläkin huonekaluja puuttuu ja muuta sellaista. 



     Tervetuloa kaaos. 
Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain viimein hankittua edes verhot tähän resuiseen asuntooni. Ja mitä, tältäkö kaaos näyttää? Kyllä. Täällä ainakin. Kaikki ihanat blogit mitä seurailen ovat aina vimpan päälle siistejä, tahrattomia, järjestyksessä ja hyvällä maulla sisustettuja. Pommin jälkiä ei siis näy yhtään missään...ja se kai varmaan onkin kotiblogien pitäjien se sisin idea. Meillä taas kukaan ei ole jaksanut piilotella mitään tämn muuton yhteydessä. Kukkikoon kaikki risut ja ruohot, niin ne meillä ainakin tekee. 
     Muutossa rikkoontunut kukkaruukku makaa edelleen jätesäkissä ja heinäseiväskukkakeppi pysyy vain vaivoin pystyssä. Muut kasvit, mitkä tekevät hidasta kuolemaa tai vahingossa kukoistavat ovat jokainen vielä omaa paikkaansa. Nojatuoli, joka on risainen ja rikki ei on rikki ja risainen edelleen. Kangasta, ompelukonetta ja tekijäänsä odottaa. Matot ovat vinksallaan ja pölyiset. Tarramatot pitisi ostaa. Sohvapöytänä kuvassa toimii vanha tv-taso, olohuoneen pöydän ollessa työnalla. Kuvassa jo paikalleen tomun ja pölyn keskelle löysi viimein ostamani tv-taso mihin oli viimein varaa. Vilttimytty lattialla, pölypalloja nurkissa, lattiatyyny runtussa sohvan nurkassa odottamassa että joku siihenkin päällisen ompelisi...



     Tammikuun edistysaskel on tosiaan tästä siirtyminen uuteen tv-tasoon. Ikean uutuus taso oli kaunis, ja sopii mielestäni tänne tummaan asuntoon ainakin toistaiseksi. Maalaan sen sitten myöhemmin sopivammaksi jos niin on. Tämä pieni onneton tv-taso alkoi jo näyttää naurettavalta kun pelikoneet, viritin vahvistin, kaiuttimet sun muut tursuivat miten sattui. Muutos eteni tosin vain tason vaihtoon, kaikki muu on toistaiseksi vielä jäänyt.


     Ja voi kaaos sanon minä. Tuleva toimisto/työ/nörtteily nurkkani ei sekään kyllä nyt elämää hengi yhtään mihinkään suuntaan. Jos jostain olen iloinen, niin tämä näivettyminen sekasorron keskellä on alkanut herättelemään itsessäni pientä minimalistia, joka aikoo päästä osasta tavarasta eroon mahdollisimman pian.
     Tori.fi, FB-kirpparit, pelastusarmeijojen keräykset! Täältä mä tuun ja aion kevään aikana viimeinkin saada jotain tähdellistä aikaan ja karistaa viimeinkin nämä nurinat ja narinat. Närästää nimittäin hieman tämä vässykkämäisyys. Hah!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Talvipäivä


     Kauan ja hartaasti on lunta odoteltu - sitä saamatta. Mutta nämä parin vuoden takaiset "talvimaisemat" ovat aikalailla lähellä maisemia näin alkuvuodesta. Pienestä lumihahtuvasta innostuneena kaivelin nämä vanhemmat kuvat esille koneeni syövereistä. Olin kyllä aika vakuuttunut että aika tai vaihtoehtoisesti sähläykseni olisi voinut jo nämäkin veitikat kadottaa bittiavaruuteen.


     Kuvat ovat ajalta...hm..ilman että suuresti valahtelisin 2013 tai 2012, ajalta jolloin keräilyni olivat vasta aluillaan. Ja tosiaan, tämä postaus jos mikä on erinomainen kertomaan blogini tulevaisuudesta ja sisustus..maustani? Keräilen siis muun muassa kalloja. Osan jätän itselleni, osan myyn eteenpäin kirpparimeiningillä meille muille "hulluille", jotka muovikallojen sijaan sisustavat kotiaan luonnon omilla antimilla. 


      Metsä, jossa kävin kävelemässä tuolloin aikanaan, on isäni tilan laitametiköitä. Paikka, johon 90-luvulla oli pari onnetonta pelloiltaan lähtenyttä lammasta eksynyt.


     Löydätkö? Itse olin vähällä kävellä ohi tämän, ilmeisesti ketun piilottaman kallon.


      Sieltähän mukaani nappasin myös tämän, ilmeisesti pässin kallon, jonka itseasiassa vasta viime syksynä kävin hakemassa tuolta kivenkolosta. Oli tuolloin käveltäessä niin paljon pakkasta (olisiko jotain reilut -25 ollut) että mokoma oli jäätynyt pysyvästi paikalleen. Vasta viime vuonna muistin jättäneeni kallon paikalleen. Siellähän se maaseudulla odottelee kyyditystä kotiin, jonka jälkeen luvassa pesu ja puunaus. Katsotaan löytyykö toverille koti. 


lauantai 2. tammikuuta 2016

Akvaariosta toiseen


     Vuoden aloittaminen...jokaiselle on varmasti tapansa kuinka, miten ja millätavalla vuoden vaihtoa viettää...Itse taas en juurikaan vuodesta toiseen siirtymistä juhlistele. Kenties ehkä juhlistaisin jos olisin perheellinen tai edes parillinen, mutta näin erakoituneena vanhana piikana vietin tämän juhlahetken leppoisasti Viivin ja Tildan kanssa sohvalla rötköttäen (=pelasin kieli poskella Fallout 3:sta).
      Sen sijaan ensimmäisenä päivänä, jolloin muu kansa varmaan valtaosaltaan kärsii herkkuähkystä tai muuten vaan itseaiheutetusta kipuilusta - minä aloin kalahommiin!

     Viime muutossa haaveilin asuntooni keittiön pöydäksi höyläpenkkiä, sellaista somaa pientä, mutta ystäväni äidillä olikin ylimääräisenä tämä julmetunmoinen 2,30m pitkä höyläpenkki turhakkeena nurkissaan. Isäni kävi tämän noutamassa, ja liian pitkäksi keittiöön todettuna siirtyi pöytä sitten fiksumpaan tarkoitukseen. Nimittäin, kannattelemaan 180litran makeanveden allastani....ja tuo pieni metrin mittainen nököhän oli ja on liian pieni tuohon pöytään, joten tietenkin oli "pakko" alkaa unelmoimaan isommasta.


     Kuvittelin omistavani uuden altaan jo hyvissä ajoin kesän jälkimainingeille, mutta jotenkin kummassa nämä yllätys muutot, siirtymiset, vuokratakuiden kuin tärkeiden huonekalujenkin haalinta on mennyt niin ikään haaveen edelle. Sen verran onneksi sain veronpalautuksia tänä vuonna, että saatoin hyvillä mielin ostaa niillä rahoilla toisille joululahjat, sekä itselleni toteutin tämän haaveilun uudesta altaasta. Ja tietenkin isompaan kun olin siirtymässä --- teetätin tietenkin niin ison altaan kun vanhan, mutta sitäkin tukevamman penkin päälle pystyin mittatilaustyönä suunnittelemaan.


      Muutaman päivän ennen lomani alkua tälläinan vonkale sitten asuntooni kiikutettiinkin. Veljeni, sekä isäni kantoi sen näppärästi ja nopeasti asuntoon...joka tosiaankin sijaitsee "vain" kuudennessa kerroksessa. Itse en olisi urakasta selvinnyt, mutta nämä kaksi raavasta ukkoa tuon purkin kyllä ripeästi olohuoneen lattialle nappasi. Kokoa altaalla on 340litraa, vanhan ollessa se pieni suloinen 180 litrainen. 150x45x50 muistaakseni taisi purkin tarkat mitat olla.
     Lampun sain altaaseen jälkitoimituksena, mutta tähän kuvaa tosiaankin sitten nappasin kaiken muun sivumateriaalin myös mukaan. Akvaario/lemmikkiliikkeissä myydään paljon tuommoisia muoveja akvaarion alle, mutta mie itse hain tuon 1cm paksuisin makuualusta ihan claus ohlsonilta. Samoin kun liikkeissä on paljon kaikenlaisia hienoja taustapapereita, päätinpä oikoa tässäkin. Suomalaiseen kirjakauppaan köpöttelin ja ostin tätä metsän vihreää kartonkia pari kipaletta mukaani. Ajatuksenani on suunnitella/toteuttaa altaaseen juurakko tausta, jolloin enpä oikein hienolla taustapaperin kuvioinneilla hyödy tässä projektissa.


     Onneksi kantomatka altaiden siirrossa ei ollut tämän isompi :D.


      Isäni, sekä altaan teetättäjän kanssa sumplittiin höyläpenkin vahvistamista. Annoin pöydästä isälleni mitat ja hän kävi poikkeamassa sahalla. Roskakouru täytettiin sopivan mittaisilla ja kokoisilla pattingeilla, ja pöydän päälle hankittiin myös koko allan pohjan täyttävä pattinkilevy. Harvemmin kuvittelee, että vanhat höyläpenkit olisivat kovassa käytössä enää säilyneet ryhdissä, mutta tämäpä kapistus meni vatupassinkin vahvistamana ihan nappiin.



     Neiti M:n kanssa punnerrettiin allaspaikoilleen, ja sentään muistettiin makuualusta ujuttaa vielä tuonne väliin. Kyllä oisi raapassut hieman jos olisi mokoma unohtunut.


     Tältä allas näyttää kun 12 tuntia altaan vaihdosta on takana :D. Kaunis! Aivan uskomattoman ihanaa nähdä kättensä jälki *tirks*. Vesimäärä tuplaantui niin että jätin kaiken mahdollisen "likaisemman" (tuttavallisemmin paskaveden) veden säästöön, jotta välttyisin kala-asukkaiden kanssa suurimmilta shokeilta ja nitriittipiikeiltä. Saas nähdä koska pääsen sisustamaan allasta luonnonkivillä...tai ylipäätään edes itse näkisin, että miltä luomukseni näyttää. Hah!

     Jänniä tunnelmia siis luvassa heti vuoden ensimmäiseen päivään (näillä näkymin viikkoon).