sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kukkiva kurkku


Parvekkeellani on kuulkaa nyt kaikki seitsemän kurkkua kukassa. Enkä ihan olisi tähän uskonut. Aikaisemmin en kyllä ole nähnyt miltä kurkun kukkanen näyttää, mutta onhan se nyt aikalailla söpö ja kaunis ilmestys eikö vain. 


Parvekkeella harvinaisempi näky on myös tässä - nimittäin Viivi, vanhin kissoistani on alkanut myös viihtymään parvekkeella. Turussa onkin viime päivät ollut sateista ja vilpoista, ja nyt kun viimein on lämpöä havaittavissa niin se suurin lämpöhän kerääntyy parvekkeelle. Siellä pieni muorini on ottanut aurinkoa koko aamupäivän. 


Viivillähän ikää alkaa ollakin arviolta 11-12 vuotta. Tarkkaa tietoa muorin iästä ei ole, sillä tämä kissa on kiertänyt elämänsä aikana aivan liian monta kotia ja kohdannut kaltoin kohtelua enemmän kuin yksi kissa ansaitsee. Sen hännänpää on poikki ja tunnoton, sekä takatassu murskeena aikaisempien omistajien toimesta. Koskaan muorin takatassua ei eläinlääkärille tuolloin tapahtumahetkellä ole näytetty, ja minulle tullessahan tuo käpälä oli jo luutunut niin ettei sille mitään mahda. 


Itse olen Turussa kymmenen vuotta asunut ja Viivin sain luokseni ensimmäisen asuinvuoteni aikana. Raasu oli aivan rasvainen turkiltaan, ja stressaantunut. Kolme viikkoa kissa kulki vain yksiöni seinänpieliä. Vasta kuukauden viimeisellä viikolla Viivi antoi silittääkin itseään.


 Toisin sanoen kymmenen vuotta tämän muorin kanssa ollaan yhdessä asuttu ja toivon mukaan vielä vuosia on muorin kanssa edessä useampi :). Onhan hän niin suloinen otus, joka ei muuten osaa maukua eikä miukua kissan lailla vaan hän kujertelee :'D.


Parvekkeeni on päässyt kyllä ihan ruokottomaan kuntoon. Pitäisi tukipuita hankkia ja leikkailla vähän noita ylimittaisiksi päässeitä kasveja tms. Tässä kumminkin muutama kuva villiintyneestä parvekkeesta. Muut kurkut jääneet tyngiksi (noin 20-30cm korkeiksi), mutta tämä yksi on kyllä lähtenyt kaikista henkseleistään irti. Ruukussa on 1,2metriä pitkät tukipuut.


Ja lintuhäkissä rehoittaa kirsikkatomaatti. Kovasti siinäkin oli kukkia, mutta ei ainakaan toistaiseksi marjaa näy. En nyt yhtään tiiä pitäisilö tuosta leikellä noita lehtiä vaiko eikö, mutta hmmmm....saas nähdä. Lintuhäkin pohjankin korjaamista olen suunnitellut mutta eipä tuo vielä ole tuntunut ajankohtaiselta. Mieluusti tuolla sahalla käväisin muutakin hakemassa kuin vaan yhtä neliskanttista vanerinpalaa :D.

Ja nyt kun vielä pääsisin postissa, siwassa ja smartautomaatilla käymään. Olisi niin aarteissa tulossa :).


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kalloja, kissoja & kirppareita


Kolmen K:n otsikko.

Hauska sattuma, mutta tuohon kyllä sisältyy kaikki viimeaikaiset tapahtumat meikäläisen elämässä. Viimeaikoina töissä on pitänyt sen verran kiirettä ja työpäivät venyneet heittämällä yli kymmentuntisiksi - on minkäänlainen tekeminen jäänyt kyllä ihan minimiin kotona. Nyt kumminkin kun kesälomat koittaa, rauhoittuu tuo elämä meillä töissäkin. Ja näin ollen on pikkuhiljaa ilmaantunut aikaa! Hassu juttu.

Seinällä saksanhirven, sekä kahden metsäkauriin trofeet
Turkuun ei muuten kuin tuulen muodossa tuo viimeaikainen myrsky ehättänyt, ja säätilan mennessä tuulelta hieman vilpoiseksi jälleen on meidän kissat löytäneet lämpöpaikkansa. Sopuisasti kaksikko nukkuu ja lämmittelee tuon 340 litraisen kala-altaan lampun päällä.


Vaikka Tilda ja Viivi ovatkin olleet yhdessä elämästään noin 8vuotta eivät nämä kaksi kumminkaan mitään ylempiä ystäviä ole. Tämä on se lähimmäismatka mitä voivat välissään pitää kun nukkua pitäisi ja lämmin paikka jakaa :D.

Kala-allaskin on muuten siivoamista taas odottamassa. Tai ei mitään suurempaa siivoa, tuo vihreä köynnöskasvi vaan tuntuu villiintyvän tässä purkissa niin että lähes puolet altaasta jo täyttyy tällä. Hmh,


En osannut selkeästikään päättää mitä kuvia valitsisin käyttöön tähän julkaisuun, joten...vielä yksi! Minusta tässä näkyy jo hyvin rakentuva akvaariokokonaisuus mitä koetan pikkuhiljaa pystyttää. Elikkäs, ihan käyttökuntoinen ja toimiva, 2,3metrin höyläpenkki päätyi jo edellisessä kodissani akvaariopöydäksi. Ja nyt, tässä neiti M:n kanssa jakamassani kodissa teetätin penkin päälle niin ison altaan kuin vain uskalsin. 
Tarkoituksenani olisi tähän ympärille koota talon kasvit, makuuhuoneen lisäksi. Altaan edessä nököttää hirven leukaluu. Omistin tuossa keväällä vielä kokonaisen hirven kallon, mutta myin tämän yhdelle kaverilleni. Oli sillä kallolla niin paljon kokoa ja painoa, etten uskaltanut sitä näihin seiniin minnekään kiinni raapaista. Jättiläismäinen leukaluu riittää minulle. 


Altaan päällä lepäilee myös uusin ostokseni. Ahman kanssa olen muutamat kivat ja onnistuneet tässä tämän vuoden puolella tehnyt. Hänen kauttaan on vitriinikaappini saaneet uskomattomia esineitä täytteekseen, mutta näistä kerron myöhemmin jahka viimein saan hankittua tarvittavat materiaalit vitriinien ehostamiseen. Mutta takaisin tähän löytöön. Elikkäs, Ahma (kutsutaan häntä nyt tässä blogissa Ahmaksi) päätyi tälläisen luonnon puhdistaman poron kallon äärelle. 


Muutaman päivän ostotarjousta pyörittelin ja kuvittelin joutuvani suurempaankin hintahulinaan tämän vuoksi, mutta ilmeisesti nuo peurat ja kauriit pienempien sarviensa vuoksi ovat nyt sitä sisustuksissa nähtävää "kuuminta hottia", jolloin eihän tästä kukaan muu kiinnostunut sitten ollutkaan kuin minä. Joku päivä tämän ajattelin nostaa seinälle...jolloin olisi jo kolmas seinä täyttymässä kalloista. Hupsista! Tietenkin kun olemassa olevilla seinillä on jo kolmen sarvekkaan kokonaisuus - tarvitsee sitten "taas" koettaa hankkia jostain lisää kalloja seinää varten. Hehheh.


Ja mitä niihin kirppiksiin tulee niin...voi taivas mä sanon :D.

En siis aikoihin ole käynyt kirppiksillä. Ja nyt sitten kahden päivän sisään olen mahduttanut kirppiksen kumpaankin päivään. Tässä löydökset. 
Kovasti koetin kokeilla jonkin hienon sommitelman rakentamista näistä, mutten oikein saanut onnistumaan kokonaisuus kuvaa mielestäni. 

Mukana on myös kaksi tori.fi löytöä, jotka olivat kyllä aivan uskomattomia löytöjä mielestäni!

"Herkku - ja tupakkakauppa" kyltti kuuluu kenties historialtaan Turun kauppahallin myyntikyltiksi.  Myyjä osasi kertoa, että heidän asunnossaan ennen asunut rouva oli 70-luvulla jonkun isomman, nimekkään, kauppahallin kauppiaan äiti. Ja tämä kyltti löytynyt vasta myöhemmin uusien omistajien siivotessa vinttivarastoja. Tori.fi:n kautta löysin tämän kyltin ilmoituksen, ja pakkohan sen perään oli heti tiedustella. Hulvaton taisi olla näky kun meikäläinen kipitti pisin Turkua itseäni pidemmän kyltin kanssa :D. 

Haaveena olisi saada tämä keittön oven yläpuolelle jos se vain mahtuu. Mikäli ei mahdu, niin suunnitelmia pitää hieman jatkaa.


Kirppareilta mukaani jäi myös nämä kaksi muovikupolista vuosikelloa. Toinen maksoi 4e ja toinen 10e. Olen asettanut tuon 10e sellaiseksi kipukynnykseksi, minkä ylitse en välttämättä näistä muovisista kupolikelloista maksele. Varsinkin kun tuhottavaksi nämä hankein. Vielä kun vain saan sen oikean askartelu vaihteen päälle :).

Simpukkapallo on sitten taas FB:n paikallisen annetaan ryhmän löytö. Simpukoilla täytetty lasipallo on kanssa duunausta varten hankittu. Eikä kukaan moisesta aarteesta ollut jonotteluihin asti kiinnostunut, joten askartelujonon aarteeksi vain. Kaikkiin näihin olisi siis tarkoitukseni jossain kohtaa tuolta aarteistani saada eläinten kalloja esille. 


Täytetty tilhi on myös tori.fi:n löytöjä. Myyjän mukaan (ja itsekin arvelen) että kansakoulun opetuslintuna on ollut. Näitä pieniä harvinaisuuksia on hyvin harvassa noilla myyntimarkkinoilla.

Lasipullo taasen oli mielestäni kivan näköinen löytö. Käyttöä en sille vielä ole keksinyt.


Tilhi 9.12.1977.


Emalinen, pahasti ruosterypyllä oleva potta oli myös kiva löytö, varsinkin kun löytyi -50% pöydästä ja maksoin näin ollen 2,50e. Myyntilapun idean mukaan aion iskeä tämän parvekkeelle ja kahtoa minkä kasvin siihen tuolta villiintyneestä kasvihuoneestani saisin.

Elämäni ensimmäisen maljakonkin ostin! Wuhu! Tähän asti olen pitänyt kukkia mehukannussa tai isossa kaakaomukissa. Tämä 1euron aarre kyllä nyt vähän korjaa tätä puutetta mikä on huomaamattani ollut riesanani jo vuosia.

Punainen retrovaaka maksoi 3e. Minulla on jo sellainen uusiotuotantona tehty retrohko vaaka, mutta nyt kun löytyi ihan oikea retro, niin...hieman harkitsen alkavani keräämään keittiöön punaisia vaakoja. En tiedä miksi, mutta eikö kaksi punaista vaakaa ole jo melkein kuin keräilis? ;D


Pahvia tai vaneria oleva matkalaukku oli hieno ja hämmentävä samaan aikaan. Kanteen laukussa on kirjoitettuna tälläinen lappu. Lailan + mitä? Piian?


Ja se aukeaa näin? Sivulta. En ole ennen moiseen törmännyt. Hauska on.


Matkalaukun pohjalle oli unohtunut Turun sanomien lehden sivu joka näytti olleen vuodelta 1963. Mitähän tästäkin voisi askarrella että jäisi muistoksi? Toistaiseksi pidän paikallaan laukussa tämän pohjasuojan.

Kesäisiä kuulumisia teille lukijani! Minäpä täällä riehaannun takaisin palanneen sisustus- ja siivousintoni kanssa. Huomenna aion viidakkoveitseni kanssa saada parvekkeen kasvitarhan jälleen ojennukseen ja siihen palailen huomenna postauksen merkeissä. 

Moikka!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Villi länsi parvekkeella


Kevät paahtaa täyttä häkää täällä Turussa. Viikko sitten otetuissa kuvissa puiút tuntutvat olevan vasta hiirenkorvilla, mutta nyt jo täydessä lehdessä. Hämmentävää miten ensimmäistä kertaa elämässään saa seurata puiden eloa niiden omalta tasolta. 

Parvekkeemme on osoittautunut varsin villiintyväksi paikaksi kasveille.




Parvekkeelle ostin ABC:lta -50% olleita äitienpäivä ruusuja. Bongasin kaksi täysin nupuissa olevaa ruusua ja nyt on näiden pinkihtävät värit päässeet kauneimpaan kukkaansa.


Alkujaan parvekkeen ensisijainen tarkoitus oli olla lepopaikka kissoilleni, ja vaikka kasvit ovatkin vieneet nyt valtaosan alaa - tuntuu tämä yksi linssilude ainakin kasvien keskellä viihtyvän. 




Parvekkeeltani löytyy sitten myös tämä kummallisuus. Nimittäin lampaan kallo. Yksi keräilyjeni kohde on tässä pari kolme vuotta ollut eri eläinten kallot tai sarvet. Tämä yksilö on tuonti maaseudulta, kun omilla retkillään ollut kaukasiankoira Karelin rahnusti vastaan tämä hampaissaan.


 Ja pakkohan se oli pelastaa.
Kalloja hyvin harvoin löytyy noin vain mistään, mutta isäukkoni tuumaili että tämä saattaa olla vanha, tilan alkuajoilta metsään kuopatun lampaan tahi pässin pää. Metsä, josta tuon kuvittelen tulleen tuli myllätyksi metsurien toimesta vuosi sitten, joten ei ihmekään jos nämä tilaa vaeltavat vartijat silloin tällöin pöllähtäävät pihaan tälläinen aarre mukanaan. 

Sääli vain koiraa, sillä minähän tämän vein heti. Syksymmällä, jahka saan yhden noista perunakattiloistani jälleen oikeen käyttöönsä - keittelen tämän velikullan ja katson löytyisikö sille omista vitriineistä vielä tilaa.  


Juurikaan kallo ei yleismaisemasta silmiin bongaa, joten annan kallon lymytä ikeasta ostetussa hyllykössä syksyyn saakka. 


Näissä kuvissa villin lännen tuntumaa entisestään.



Ensimmäinen mansikka punasteli valmiina toukokuun viimeisellä viikonlopulla. Oli aivan uskomattoman makea herkkupala.


Kurkut ja auringonkukat alkavat kaipaamaan jo halkoa tukikepiksi ._.


Lintuhäkissäkin tapahtuu! Kirsikkatomaattini alkoi kukkimaan. Jestas sentään! Sattumagurupuutarhuri ihan innostuu.