Kummalassa on ollut hyvin hiljaista sitten alkuvuoden ja kevään. Neiti M. ja Mr. T. vaihtoivat asuntoja keskenään, ja elämä alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa asettua mukavasti aloilleen...
Tuparikutsuja ystäville lähetettiin, asuntoa viimeisteltiin, ikeaa vallattiin uusien huonekalujen toivossa, mittatilauslautoja hankittiin tee-se-itse tv-tason, sekä aksolan tason päälle.
Ja sitten pirahti puhelin.
Asunnon omistaja ilmoitti että saamme 6kk aikaa etsiä uusi asunto. Vuokralaisen elämä ei ole kovin helppoa, varsinkaan kun tilanne menee siihen että omistaja päättää antaa asunnon lapsenlapselleen ylioppilaslahjaksi...
Suurinpiirtein 18 asunnon jälkeen pääsimme vilkaisemaan Turun keskustan ulkopuolella olevaa asuntoa, noin kahdenkymmenen muun asuntoa etsivän ihmisen kanssa. Asunnossa vaihtui omistajat samalla heittämällä, jolloin uudet omistajat tietävät asunnosta yhtä paljon kuin asuntoa katsomassa olleetkin.
Suureksi yllätykseksi meitä onnisti ja saimme Mr. T:n kanssa kuulla saavamme asunnon vielä samana päivänä kun kävimme asuntoa katsomassa.
Asunto ei entisten omistajien jäljiltä ollut kovin siisti tai puhdas...Onneksemme uudet omistajat olivat valmiita ostamaan toivomamme maalit, sekä omatoimisesti työvälineet, jolloin saimme aloittaa reippaan ja tehokkaan muutostyön.
Remontoimisessa oppi meikäläinenkin yhtä jos toistakin. Kärsivällisyys...avainsana kaikkeen.
Ja jos tähän hulluuteen piti alkaa niin mehän Mr. T. kanssa aloitettiin amatööreille aivan liian isosta palasta. Kahden viikon hulluus tuotti uskomattoman paljon hikeä, kiroilua, stressiä, ongelmia ja niiden ratkontaa.
Keittiö sai aivan uuden muodon siinä missä meikäläisten sukatkin.
Kunnon eväillä tästäkin hulluudesta kai selvitään, ja selvittiinkin. Ensimmäin yö uudessa kodissa vietettiin 15.7. kun ensin kymmenen tunnin muuton jälkeen vain sai selkänsä suoristetuksi.
Toivotaan että tästä blogi taas heräilisi ja elämä alkaisi voittaa.
