Kukkiva kurkku

Parvekkeellani on kuulkaa nyt kaikki seitsemän kurkkua kukassa. Enkä ihan olisi tähän uskonut. Aikaisemmin en kyllä ole nähnyt miltä kurkun kukkanen näyttää, mutta onhan se nyt aikalailla söpö ja kaunis ilmestys eikö vain. 

Parvekkeella harvinaisempi näky on myös tässä - nimittäin Viivi, vanhin kissoistani on alkanut myös viihtymään parvekkeella. Turussa onkin viime päivät ollut sateista ja vilpoista, ja nyt kun viimein on lämpöä havaittavissa niin se suurin lämpöhän kerääntyy parvekkeelle. Siellä pieni muorini on ottanut aurinkoa koko aamupäivän. 

Viivillähän ikää alkaa ollakin arviolta 11-12 vuotta. Tarkkaa tietoa muorin iästä ei ole, sillä tämä kissa on kiertänyt elämänsä aikana aivan liian monta kotia ja kohdannut kaltoin kohtelua enemmän kuin yksi kissa ansaitsee. Sen hännänpää on poikki ja tunnoton, sekä takatassu murskeena aikaisempien omistajien toimesta. Koskaan muorin takatassua ei eläinlääkärille tuolloin tapahtumahetkellä ole näytetty, ja minulle tullessahan tuo käpälä oli jo luutunut niin ettei sille mitään mahda. 

Itse olen Turussa kymmenen vuotta asunut ja Viivin sain luokseni ensimmäisen asuinvuoteni aikana. Raasu oli aivan rasvainen turkiltaan, ja stressaantunut. Kolme viikkoa kissa kulki vain yksiöni seinänpieliä. Vasta kuukauden viimeisellä viikolla Viivi antoi silittääkin itseään.

 Toisin sanoen kymmenen vuotta tämän muorin kanssa ollaan yhdessä asuttu ja toivon mukaan vielä vuosia on muorin kanssa edessä useampi :). Onhan hän niin suloinen otus, joka ei muuten osaa maukua eikä miukua kissan lailla vaan hän kujertelee :'D.

Parvekkeeni on päässyt kyllä ihan ruokottomaan kuntoon. Pitäisi tukipuita hankkia ja leikkailla vähän noita ylimittaisiksi päässeitä kasveja tms. Tässä kumminkin muutama kuva villiintyneestä parvekkeesta. Muut kurkut jääneet tyngiksi (noin 20-30cm korkeiksi), mutta tämä yksi on kyllä lähtenyt kaikista henkseleistään irti. Ruukussa on 1,2metriä pitkät tukipuut.

Ja lintuhäkissä rehoittaa kirsikkatomaatti. Kovasti siinäkin oli kukkia, mutta ei ainakaan toistaiseksi marjaa näy. En nyt yhtään tiiä pitäisilö tuosta leikellä noita lehtiä vaiko eikö, mutta hmmmm....saas nähdä. Lintuhäkin pohjankin korjaamista olen suunnitellut mutta eipä tuo vielä ole tuntunut ajankohtaiselta. Mieluusti tuolla sahalla käväisin muutakin hakemassa kuin vaan yhtä neliskanttista vanerinpalaa :D.

Ja nyt kun vielä pääsisin postissa, siwassa ja smartautomaatilla käymään. Olisi niin aarteissa tulossa :).

Villi länsi parvekkeella

Kevät paahtaa täyttä häkää täällä Turussa. Viikko sitten otetuissa kuvissa puiút tuntutvat olevan vasta hiirenkorvilla, mutta nyt jo täydessä lehdessä. Hämmentävää miten ensimmäistä kertaa elämässään saa seurata puiden eloa niiden omalta tasolta. 

Parvekkeemme on osoittautunut varsin villiintyväksi paikaksi kasveille.

Parvekkeelle ostin ABC:lta -50% olleita äitienpäivä ruusuja. Bongasin kaksi täysin nupuissa olevaa ruusua ja nyt on näiden pinkihtävät värit päässeet kauneimpaan kukkaansa.

Alkujaan parvekkeen ensisijainen tarkoitus oli olla lepopaikka kissoilleni, ja vaikka kasvit ovatkin vieneet nyt valtaosan alaa - tuntuu tämä yksi linssilude ainakin kasvien keskellä viihtyvän. 

Parvekkeeltani löytyy sitten myös tämä kummallisuus. Nimittäin lampaan kallo. Yksi keräilyjeni kohde on tässä pari kolme vuotta ollut eri eläinten kallot tai sarvet. Tämä yksilö on tuonti maaseudulta, kun omilla retkillään ollut kaukasiankoira Karelin rahnusti vastaan tämä hampaissaan.

 Ja pakkohan se oli pelastaa.

Kalloja hyvin harvoin löytyy noin vain mistään, mutta isäukkoni tuumaili että tämä saattaa olla vanha, tilan alkuajoilta metsään kuopatun lampaan tahi pässin pää. Metsä, josta tuon kuvittelen tulleen tuli myllätyksi metsurien toimesta vuosi sitten, joten ei ihmekään jos nämä tilaa vaeltavat vartijat silloin tällöin pöllähtäävät pihaan tälläinen aarre mukanaan. 

Sääli vain koiraa, sillä minähän tämän vein heti. Syksymmällä, jahka saan yhden noista perunakattiloistani jälleen oikeen käyttöönsä - keittelen tämän velikullan ja katson löytyisikö sille omista vitriineistä vielä tilaa.  

Juurikaan kallo ei yleismaisemasta silmiin bongaa, joten annan kallon lymytä ikeasta ostetussa hyllykössä syksyyn saakka. 

Näissä kuvissa villin lännen tuntumaa entisestään.

Ensimmäinen mansikka punasteli valmiina toukokuun viimeisellä viikonlopulla. Oli aivan uskomattoman makea herkkupala.

Kurkut ja auringonkukat alkavat kaipaamaan jo halkoa tukikepiksi ._.

Lintuhäkissäkin tapahtuu! Kirsikkatomaattini alkoi kukkimaan. Jestas sentään! Sattumagurupuutarhuri ihan innostuu. 

Parveke

Huhtikuisia kaaosmuistoja!

Olenkin jo aikaisemmin maininnut kärsineeni isomman sortin kaaoskuormasta. Muuttorumbien jälkeen on innostus kodin laittamiseen ja puunaamiseen jäänyt täysin. Ja...tässä raaka ja muista blogeista jonninverran eroava kuva. Nimittäin! Kaaos! 

Näistä kuvista puuttuu täysin se kodinomainen järjestely, siisteys ja virheettömyys - tässä sopassa on sitä kaikkea ja enemmänkin. Muuton yhteydessä oli olemassa pieni pala innostusta, jonka aikana sain sentään tuon lattian rakennettua...mutta sen jälkeen tilalle vyöri kuvanomainen kaaos ja hävitys...

Sekä kissa mielipiteineen...

Tällä ilmeellä itsekin parvekettani vilkuilin, ihme miten tuo minimaaminenkääpiötarzan oli raapispuupesään edes päässyt :D.

Yhtenä huhtikuun lauantaina päätin sitten tehdä viimeinkin edes jollekin asialla jotain ja näin ollen raivasin tuon pienen nurkkauksen kokonaan. 

Aurinkokin etsi sopivasta kaikki pöly yms. piilot ritilälattian välistä. 

Minä ja Neiti M emme ole ikinä, koskaan emmekkä milloinkaan tehneet minkäänlaista puutarhaviljelystä. Emme ikinä. Kerran, ensimmäisessä kodissani kahdeksantoistavuotiaana asuessani taisin kokeille, mutta silloinen Nelli-kissani otti ja rakensi pesän istutuksiini...joten jätin koko harrasteen kokeilemisen tasan sitten siihen. 

Nyt sitten ajattelimme Neiti M:n kanssa kokeilla, että millaisia parvekehortonoomeja meistä saattaakaan tulla jos yhdessä kokellaan. Hieman pelottaa ja jännittää...siinä missä tätä projektia taustalla seuraajiakin kuulemma. 

Parvekkeen kaaoksesta löysin äidiltäni saaman, kirpputorille tarkoitetun hedelmäritiläkorin (sellaisen minkä saa jemmattua sisekkäin nuo koriosat), josta tein alustavasti kukkatelineen parvekkeen henkaritelineeseen.

Neiti M:ltä liikeni alustavaan käyttöön vanha yöpöytä, jonka joskus aikoinamme minun ensimmäiseen kotiin dyykattiin roskiksesta. Nyt tuo pöytä on palvellut jo montaa tarvitsijaa ja viimeisempänä Neiti M:ää ihan yöpöydän omassa, tarkoituksellisessa merkityksessä.  Yöpöydälle pääsi pari purkkiin istutettua mansikkaa, ja tigerista ostettuun istutuskipposeen me istuteltiin sitruunabasillikaa. Tuo ns. kasvikoppa oli 0,50€ kirppislöytöni joskus vuonna nakki. Ja olinkin sitä itseasiassa laittamassa eteenpäin, mutta Neiti M halusi tämän säästää. 

Joskus jostain lehdestä näin mitenkä vanhoja kattiloita ollaan käytetty hyväksi kodin sisustuksessa. Niihinhän kivasti saa vaikka mitä, ja meillä niihin päätyi hulluilta päiviltä ostamani ulkokukat...jotka levisivät kuin jokisen eväät joka suuntaan. Kuulemma niiden pitäisi kasvaa pieninä ja somina...kun taas.. Niin. 

Linnunhäkki on tori.fi löytöni. Kamalassa kunnossa ja alusta rikkonainen, mutta nerokas ajatus syntyi ja ujutimme kirsikkatomaatin häkin sisään. Kivan näköinen mielestäni tuli.

Hetken siinä sitten pyörittyä tuli tarve jonkinsortin pöydälle ja tätä virkaa nappasin olohuoneesta ajamaan vanhan puulattikon, johon isäni sahasi päälilaudat päälle. Nyt on vesimeloneilla itämispaikka ja mansikkamaa vain leviää.

Lemmikki on lempikukkani luonnossa, ja kun tälläinen tuli plantagenissa vastaan niin pitihän siihen myös sitten sijoittaa.

Ilmeisesti meillä on Neiti M:n kanssa sukuvikana perimässä tälläinen pieni taipumus liioitteluun ja asioiden "hanskasta lähtemiseen"...nimittäin, nyt kun yhdessä laiteltiin ja puuhasteltiin niin tultiin tulokseen että kyllähän meidän nyt sitten pitää omat potutkin kasvattaa.

Ja meidän äitimmehän innostui myös...vaaaaaikka ei ehkä olisi tarvinnut. Nimittäin, saimme yksi kaunispäivä Timo potui kuusi kappaletta :D.

Ja tottakai kaksi hulluahan ne sitten myös istutti.

Vähän pelottaa että mitä meidän tästä parvekekokeilusta oikein tulee, mutta sitähän ei koskaan tiedä ellei kokeile :'D.

Pitäkäähän meille peukkuja!