torstai 30. lokakuuta 2014

Teatterin rekvisiittaa, sekä lahjapaperista tauluksi


Syksy on saapunut Turkuun, ja melko varmasti ympäri Suomea. Syksy, joka vuodenajoista on yksi lemppareistani, toi tullessaan pitkän sairasteluajanjakson. Enkä näin ollen ole juuri saanut mitään etenemään muuttoa silmällä pitäen. Sen verran kuitenkin olen päässyt elämässäni eteenpäin ja yhden sisustusesineen siihen kuntoon, että voisin metsästää tälle paikan makuuhuoneestani.

Mallinukke löytyi aikanaan facebookin kirpputorilta
 Makuuhuoneestani nimittäin paikkansa tulee löytämään ainakin tämä muotoilijan mallinukke. En muista missä aikoinani näin rautajalalla seisovan mallinuken pellava päällyksellä. Tälläistä olen kuitenkin kauan halunnut, ja löytyihän se ihan tuurin ja sattuman sanalemana! 

Linnunkallokoru, toimiva kelloriipus, sekä iso helmikoru ostettu Indiskasta.
Käyttökorut, joille en ole vielä löytänyt paikkaa, sopivat mielestäni jollain romanttisella tavalla tunnelmaan.

Naamarit Turun Kaupungin Teatterin kirpputorilta
 Nukke sai harteilleen Turun Kaupungin Teatterin remonttia ennaltavalta kirpputorilta ostamani naamarin, sekä lintumaisen päähineen. Kirpputori osui keskelle viikkoa, ja satuin olemaan järkyttävän flunssan vuoksi sairalomalla. Yllytyshulluna, ja varsinkin uteliaana ihmisenä tietenkin menin tapahtumassa käymään. Onni oli, että olin hieman etuajassa, sillä jonotus- ja ihmisten ahdasmielinen ruuhkailu täytti nopeasti koko teatterin ala-aulan. Ihmisluonne on oikeastaan aivan uskomattoman ahne...varsinkin seurasi yhden jos toisenin juoksua pisin teatterin käytäviä saadakseen parhaat palat päältä. Satuin sattumalta valitsemaan ensimmäiseksi pöydäksi tämän maski pöydän ja ostin itselleni tämän barokkityylisen naamarin ja äidilleni jouluhenkisen maahisnaamarin. 

Koruja lukuunottamatta kaikki kierrätettyjä aarteita.
Lintumaisesta päähineest pieni kuva. Pidin tästä kuvasta niin paljon, etten raaskinut jättää tätä käyttämättä. 

Lihaksisto- ja luustokartta akateemisesta kirjakaupasta. Lahjapaperi ~5e
Sain myös viimein ostettua ikeasta isohkot kehykset julisteilleni...tai julisteille ja julisteille. Tiesittekö, että suomalaisesta ja akateemisesta kirjakaupasta saa uskomattomia lahjapapereiksi luokiteltuja papereita? Minä en tiennyt. 

Harvoin sitä tulee kierreltyä kirjakauppojen yksittäisten lahjapaperiarkkien keskellä, mutta Neiti M. oli käynyt kirjakaupoissa, ja laittoi tämän luu- ja lihaksistokartan löydettyään viestiä Aivan mielettömän upea, ja tottakai täm piti haalia. Taulu tulee ehkä jäämään lattiatauluksi Kalmakaappini eteen. Ja jotain osviittaa Kalmakaapin sisällöstä näkyyki taulun takana ;D.

Näkötaulu, lahjapaperi, suomalainen kirjakauppa ~6e
Käytävään, vessan oveen olenkin ehtinyt jo kiinnittämään tämän näkötaulun. Kehykset jälleen ikeasta ja tällä kertaa lahjapaperi löytyi suomalaisesta kirjakaupasta. Eteinen uudessa kodissa on sen verran pitkä, että ajatus näkötarkastuksesta suoraan ulko-ovelta voisi toimia. Ja herättää jonkun asteista hupiakin. 

Star Wars aiheinen juliste oli Turussa sulkeutuvan Anttilan mallikappale,
jonka sain mukaani suoraan mallilehtiöstä alennettuun hintaan.
Star Wars Darth Vader ostettu Turun lelu- ja antiikkimessuilta.
Ja viimeisenä, muttei ollenkaan vähäisempänä - Star Wars teemainen julisteeni. Taulu nojailee tällä hetkellä melkein metrin korkuisen Darth Vader figuurini takana, mutta ajatus olisi naputtaa taulu telkkarin yläpuolelle. Viime viikolla sain ostettua tori.fi:n kautta itselleni taustalla näkyviä Benno-DVD/CD hyllyjä kolme lisää. Tämä merkki on nimittäin loppunut/loppumassa ikeasta ja iski pienoinen hätäpaniikki, koska tosiaan yksiööni minulle mahtui vain viisi hyllyä ja leffat kerääntyivät miten sattui minnekin...ja nyt tänne uuteen asuntoon kun oli tilaa hankkia lisää hyllyjä...niin tietenkään niitä ei ollut eikä näkynyt. Hittovie! Onneksi satuin löytämään ihan tästä uuden kotini lähistöltä lisää hyllyjä. Nyt sitten on noitakin kahdeksen kappaletta asuntoa täyttämässä. Leffakirjastooni tulen myös palaamaan pian, sillä tori.fi:n kautta on kotiini tulossa myös lisää figuureja. Figuureja? Kyllä, kerään Star Wars aiheisia figuureja, joilla sisustan leffakirjastoani. Vielä ensimmäinenkään ukkoni ei ole päässyt esille, isoa Vaderia laskematta. 

Halloween on pian täällä! Mahtavaa! Minulla onkin valmistumassa viikonlopun juhlia varten naamio - varmaankin pian teen tästäkin projektista muistiinpanot tänne muistettavaksi :).

Kiitos käynnistä!


tiistai 21. lokakuuta 2014

Omena helvetti




Piti hirveästi tehdä kuvakavalkaadia siitä, mikä oikeasti kertoisi jotain tästä kodista. Mutta kesken muuttorumbani iski muuttohelvetin toveriksi omenahelvetti. Ja ihan pyytämättä kaiken lisäksi. 

Isäukon, parin kaverin, veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa saatiin roudattua neljässä ja puolessa tunnissa kaikki asuntoni kamat pikkutilpehööreineen ja huonekaluineen kotiini. En vaan huomannut että maalta oli tuota mukana yllätys.


Kyllä!
Kahdenkymmenenviiden kilon ämpäri täynnä omenoita.


Neiti Ö ja Neiti M eivät sitten muuta pariin päivään syöneetkään kun navat piukassa omenaa jokaisessa mahdollisessa muodossa. Omenakaurapaistos kesti viikon...ei muuten mennyt edes huonoksi, vaikka syöjiä alkoikin ahdistaa melkolailla. 


Eikä siinä vielä kaikki!

Mainitsin kotiväelle, että suunnittelen soseiden ja hillojen tekoa. Sain lisää omenia...tällä kertaa vain kolmekymmentä kiloa...että jos vaikka heillekin vähän soseita ja hilloja..Yeah \o/


Laskin, että pääsiin viiteentoista eri kokoiseen, muotoiseen ja näköiseen purkkiin ruttaamaan omenoita kahdessa hillotetussa muodossaan. Makuja tietenkin omenaa kanelilla, omenaa vaniljalla, omenaa vaniljakanelijämillä, ja omenaa ihan itsenään omenana. Oi kyllä. 

Jakoon piti laittaa ja nyt on tuttujen ja tovereiden kaapeissa myöskin hilloja ja soseita ihan vaan siksi että niin on tehtävä.


Jotain kuitenkin on tämän omenavillityksen keskelle saatava. Asuntoon on saapuneet kasvit. Ikeassa oli poistomyynnissä viherkasveja, ja mukaani sieltä lähti viirivehka. Lähes metrin korkuinen viherpusikko, joka ilmeisesti oli ollut kahviossa tai vastaavassa somisteena. Kasoittain oli huonoja lehtiä, mutta nyt hemmo kukoistaa punaisessa kattilassaan ihan tyytyväisenä.

Ehkä seuraavalla kerralla päästään jo kurkistamaan itse asiaan. 

lauantai 18. lokakuuta 2014

60 neliötä


60 neliötä.
Kolmio.
Vuokra.
Alivuokralainen.

Tässä uuden kotini tiedot. Elokuussa, kesälomani viimeisellä viikolla tuli se karu fakta eteen, että putkiremontti yksiössäni saa pääni hajoamaan. Kuukausia kissat olleet lomalla maalla. Ja Neiti M, pikkusiskoistani toinen pääsi varasijalta Turkuun opiskelemaan. Vitsi, joka alkoi tutuilla sanoilla: "Muutetaankoo kimppaan? Mieti miten siistiä ois, jos oltaisiin kämppiksiä - mä saisin sisustaa koko kämpän ja sä vältät itsemurhayksiön".

Vitsi kääntyi todeksi nopeammin kun ehdein kissaa sanoa. 


Uudessa asunnossa lähes kaikki on viiden vuoden sisään remontoitua. Kylpyhuonetta lukuunottamatta. Putkiremonttia on asuntoon luvassa vuoden vaihteessa,mutta alustavien tietojen mukaan asunnossa asuminen on mahdollista remontin ajan. Kauhulla odotan tätä, mutta sitä ennen mietityttää eniten, että miten ihmeessä tämän lukaalin saa täytettyä.



Villiköynnös peittää kadun puoleista seinää. Nyt kun syksy on pidemmällä mitä muuttohetkellä (muutto tapahtui syyskuun ensimmäinen) niin ikkunanreunat hohkaa kauniissa ruskan väreissä. Olohuoneen, sekä Neiti M:n huone saa kauniit köynnösverhot.



Makuuhuoneeni oli ehdottomasti tässä talossa se, mikä sai minut hakemaan tätä paikkaa. Makkaria peittävä yhden seinän tapetti on aivan mielettömän upea! Puhumattakaan koko seinän alkuperäisistä kaapeista. Wau!


 Tapetti.


Vuosikymmeneltä X oleva kylpyhuone, mistä en näemmä hoksannut koskaan tämän parempaa kuvaa ottaa.



Vuokraisäntämme tytär, joka asunnossa asui ennen meitä (ja välissä olleita vuokralaisia) on ammatiltaan keramiikkataitelija. Ja yksi keittiön seinistä, pienen syvennyksen seinus on vuorattu täyteen keramiikkatöiden palasia. Rikoutuneita töitä kentis sementiin upotettuna. Aika vinkeä yksityiskohta asunnossa - eikö vain?

Ja näihin ympyröihin pitäisi sitten sisustusta kehitellä - katsotaan mitä syksy mukanaan tuo!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Muutto uuteen kotiin ja blogin aloitus



Tervehdykseni.

Kauan, pitkään ja hartaasti haaveilin blogin aloittamisesta. Halusin koota itselleni muistiin kaikki ne hetket, kun matkani varrella on tullut sattumalta suunnattoman kiinnostavia aarteita tai elämässäni on tapahtunut jotain muistamisen arvoista. 

Mutta sitä ennen lienee hyvä käydä läpi historiaani, ja aloittaa tulevaisuuden haaveilusta. 


Olen 27-vuotias Turkuun kahdeksan vuotta sitten maalta muuttanut citysinkku. Kertoessani asuneeni maalla, tämä tarkoittaa oikeaa maaseutua. Ei vain lähiötä puolen tunnin bussimatkan päässä. Ei. Kirjaimellisesti juureni vie maaseudun savimaahan . Eläinten, metsien ja peltojen keskelle. Kouluihin nuoriso surruttelee mopoautojen sijaan traktoreilla. Lähin kauppa ei löydy yllättävän läheltä, vaan tämä maan kuulu siwa on vain 25 kilometrin päässä. Talo lämmitetään puilla ja jalkakivi vuorataan lumella lämmön pitämisiksi. Kyllä. Maaseutu. Kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan vaihtui kaupungin melskeeseen ja hektisyyteen. 

Viivi 9v.
Nelli 8v. & Tilda 6v.
Aino 3v.
Kaupunki muuttui hyvin pian kodiksi. Paikaksi jossa viihtyä ja elää omaa rauhaisaa erakkoelämää. Koko ikäni eläimiä hoitaen ja näiden keskellä asuen, ei mennyt kauaakaan kun 36 neliön yksiöni aivan Turun keskustassa sai nelijalkaisia asukkeja.

Viivi, ensimmäinen karvatoverini tuli pelastuseläimenä luokseni. Arka, rasvaturkkinen, säikky, laiha ja pelokas kissa tuskin uskalsi pysähtyä aloilleen ensimmäisen 24 tunnin aikana mitä eläin asunnossani oli. Kissan arvioitu ikä oli vuoden verran. Pelokas, pitkäkarvainen tyttö kissa omisti (ja omistaa edelleen) murskaksi menneen jalkapöydän toisessa takajalassaan ja poikki menneen hännänpään. Viivin menneisyydestä tiedän vain sen, että minua edeltänyt omistaja oli koettanut pitää kissaa kahden vanhan kollikissan kanssa, ja "homma ei mennyt ihan putkeen" kun kissa kyhnötti kylpyhuoneen nurkassa peläten isompia.  Meni kaksi kuukautta ennen kuin kissa istui vieressäni.

Nelli, toinen kissani tuli kotiini aivan liian nuorena. Pentu mahtui kyhnöttämään tutisevana pallona kämmenellä. Pentu oli kuitenkin tottunut syömään kiinteää ruokaa, mutta silti mielestäni luovutus viikot eivät voineet olla mitenkään täyttyneet. Ensimmäiset viikot pentu hakeutui niskaani nukkumaan. Täysin kotiutunut Viivi otti muutamassa päivässä Nellin omakseen, valmensi ja pesi pentua kuin omaansa.

Tildan tarina onkin onneksi onnekkaampi, sillä kissa tuli äitini serkulta täyttämään kissaperhettä.

Aino, siskoni (Neiti M:n) lukiokaveri tarvitsi kutsumattomalle pennulle kotia. Pennun piti olla poika, ja sai ensimmäiseksi nimekseen Väinö. Samana päivänä kun pentu bussimatkan lähiöalueelta löysi tiensä keskustaan, kävi totuus selväksi. Aino-Väinö on melkolailla juurtunut nimitys neidistä.

Vuosien kuluessa jouduin luopumaan Nellistä, joka onneksi kuitenkin pääsi asumaan kotitilalleni vanhempieni kiusaksi.

Uusia seikkailuja kohti lähtivät siis nelijalkaiset karvapallotkin, ja näitä sankareita tulemme tässä blogissa tapaamaan useamminkin - sen lupaan.


Pari vuotta sitten löysin myös viehätyksen myös akvaarioista. Koskaan, ikinä, eikä milloinkaan en ajatellut akvaariota hankkivani. Kunnes...Kunnes sain idean tehdä sademetsän tyhjään akvaarioon. Löysinkin akvaarion, ja tämän akvaarion piti olla tyhjä. Se olikin, mutta takapenkillä olevasta saavista kuuluva molskahtelu haiskahti pahasti.

Kaloja saapui siis myös taloon, samoin kun kilokaupalla akvaariokirjoja. Opiskelu akvaarioiden maailmasta alkoi, ja nyt, uuteen kotiin näitä siirretään kaksin kappalein. Toinen 200 litrainen, toinen 120 litrainen pikkuallas.






Haikein mielin valmistelin itseäni muuttoon.
Olinhan asunnus samassa osoitteessa koko Turussa olemiseni ajan. Rakastin lasiseinääni kodissani. Ikkunaruudut jakoivat pienen keittiön pois isosta olotilasta. Tässä kodissa tuli monet itkut itketyksi, mutta sitä enemmänkin naurua ja hymyjä jaetuksi. Ihana, outo kotini siirtyi lukemattoman monessa pahvilaatikossa kohti uutta osoitetta.

Tervetuloa puistomaisemat ja kirkon kellojen helinä!