keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kevät!



Ai että mä sanon miten ihana fiilis! 
Yleisemmin kevätmasennuksesta kärsivänä yksilönä on jotain poikkeuksellista ilmassa, kun aurinko paistaa ja mieli maireana. Sisustuskärpänen iski myös tämän blogin uudestaan "avaamisen" merkeissä.

Monissa aikaisemmissa merkinnöissä olen manannut tätä elämäni sekamelskaa, joka ei ole antanut sijaa asettumiselle. Nyt jotenkin kun mieli on pirtsakka ja näpäkkä - tekee mieli jo huokaista helpotuksesta tämän kauan jatkuneen muuttamisen rauhoituttua (ja toivon mukaan poistuttua elämästäni hetkeksi).


Ja ilman sen suurempia selittelyjä, päädyin ostamaan ensimmäisen kalman tähän uuteen kotiin. Entuudestaanhan näitä kalloja löytyy hyvinkin kirjava joukko, mutta tämä kaveri -ystävien kesken majava - on ollut jo pidemmän tovin hakusessa ja nyt sen viimein hyppysiini sain. 


Tämä toveri tulee päätymään muiden aarteiden kanssa vitriinien sisuksiin, ja voinkin luvata, että seuraavat postaukset tulevat todellakin täyttymään sisällöltään tämän kodin normaalista poikkeavista keräily- kuin sisustusideoistakin.


 Uutta ja epänormaalia pian luvassa lisää :).

torstai 7. joulukuuta 2017

Kaktusfarmi keittiössä



Tiiättekö sen tunteen kun jatkuvien muuttojen jälkeen alkaa fiilis kodin suhteen nousta ja alat jo alitajunnassasikin sekoamaan kaikenlaisista ideoista ja suunnitelmista. Asuntomme on yksi kävelävä kaaos edelleen, tai ainakin sellanen täysin suuntaviitaton laitos, mutta tämä radio on löytänyt paikkansa keittiön pöydältä.


Keittiön pöytänä meillä toimii tällä haavaa pikkuveljeltäni saatu jatkettava ruokapöytä, josta en vielä tiedä että tykkäänkö vaiko enkö. Pöydässä on hyvää se, että radio (joka on vain koristeellinen elementti) jää sopivasti ikkunan alle, eikä näinollen tule palaamaan vaaleaksi. Jaaaaa nooo, sitten kun se on niin hyvällä tasolla ja aurinkoinen paikka niin tulin funtsineeksi sijoittavani elämässäni ensimmäisen kerran kaktukseen. 

Jep. Kaktus.


Ja mitä rumempi - sen parempi.


Plantagenissa kun oli tämä alennuskuponki kampanja, jossa sai valitsemastaan kaktuksesta tai mehikasvista -50% niin miepä etsisin sen rumimman mahdollisen. Hihi. Toisin sanoen tämä oli mielestäni se hienoin, ja näyttäähän nyt nuo piikkipesäkkeet jonkin sortin irvistäviltä naamoilta.

Vaan olisipa kaikki sitten jäänyt siihen, suunnitelmahan levisi nimittäin ihan käsiin...Päätinkin että yhden kaktuksen sijaan voisi olla tosi kiva, jos radion päällinen olisi sitten kaktuksia täynnä. Jos tämä ensimmäinen siis selviää käsittelyssäni.


Suunnitelmanihan siis oli ajan kanssa kerätä kaktuksia. Kokeilla ja opetella...muttah...kuka sanoo ei, jos on minikaktuksia hintaan 2kpl 5e. Ja nämä oli jotenkin symppiksiä kaikki niin lähtivätpä mukaan.


Jaaaaaa sitten tämä. 


Minusta tämäkin oli jotenkin niin hieno ja söpö kaikkine osineen, etten voinut jättää ainokaisena sinne nötköttämään. Myönnettävähän se oli, että tässä kohtaa olin jo täysin menetetty tapaus näiden kasvien suhteen. 


Ja tästä plantaden lankeamisesta päästäänkin sitten piipahtamaan stokcmannilla. Silloin tällöin tulen kiertäneeksi stokkan yläkerran kasviosaston ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Välillä juuri täältä tekee hyviä ja edullisia kasvilöytöjä - ja nyt oli vastaan tullut tämä äärimmäisen omituinen jannu. Kaktustahan tämäkin on, mutta katsokaa nyt miten nuo näyttää minivarpailta jostain animaatiosta! Ihana ja omituinen. Pakko saada.

Mr. T. kulkee bussilla arkisin opiskelupaikalleen keskustan kautta, joten pienesti vinkkasin häntä käväisemään hakemassa tälläisen rumiluksen meille kotiin.

Voin vaan kuvitella miten silmät pyörivät herran päässä, mutta yllätyksekseni keittiössä olikin odottamassa seuraavana päivänä kaksi kukkapakettia!


 *tirsk*


Eipä varmasti tarvitse harmitella, että en saanut haluamaani hetkessä...kävipä vain itsellenikin yllätyksellisen nopeasti tämä varovainen kokeilu. 


Hyvän näköinen kokonaisuus tästähän tuli mielestäni.


Isoin kaktus ei tietenkään enää mahtunut radion päälle niin pääsi se sitten marmoritarjottimelle. Viereensä kaktus sai Mr. T:n matkamuiston Aasiasta. Rahan ja onnen tuoja meidän kotiin. Jälkimmäinen tavoite aikahyvällä mallilla, koti löytyy. 


Fiilistelykuva. Aurinko pilkahti hetken aikaa kun piikikkäitä ystäviäni asettelin näytille.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100


Pieni nopsa päivitys tästä päivästä eteenpäin. Tälläisessä tuhinassa ja tohinassa on mennyt viime ja tämä viikko. Itsenäisyyspäiväkakkuja on tullut tehtyä moneen lähtöön. Tämä päivä menee huiliessa pitkien työpäivien jälkeen.

Mutta nyt kun iltapäivä on pitkällä, voipi iloisin mielin toivotella kaikille hyvää itsenäisyyspäivää :)




maanantai 27. marraskuuta 2017

Syksyinen parvekkeen pikapuunaus


Kovinkaan paljoa en vielä tänä vuonna ennättänyt parvekettamme laittamaan, mutta erinomaiseen alkuun mielestäni pääsin. Asunnon suhteen on ollut niin jyrkkää ylä- ja alamäkeä fiilisten suhteen, etten ole oikein uskaltanut lähteä toteuttamaan itseäni. 

Mikäli yhtään on tätä mielenpurkamis-blogia seurannut, niin elämänihän on viimeiset vuodet (itseasiassa blogin aloittamisesta asti) ollut yhtä muuttoa. Mikään ei ole tuntunut olevan pysyvää, vaikka eiväthän vuokrakämpät ikinä...mutta siis sana pitkäaikainenkin kuulostaisi meikäläisen korvaan jo todella hyvältä.

Pikkuhiljaa olen kylläkin saanut nostettua katseen maasta ja kohotellut fiilistä tämän uuden vuokrakodin suhteen. Ja mikä olisikaan parempi tapa ottaa itseään niskasta kiinni kuin alkaa jynssäämään parveketta.



Poistimme Mr. T:n kanssa parvekkeella olleen paksun lattiamaton, jonka alta paljastui tämä pieni kurameri. Hieman sai jynssätä betonista irti noita matosta lähteneitä vihreän sävyisiä muovipaloja. Onneksi oli tuntoja purettavana niin pääsi oikein kunnolla jynssäämään.



Alkusyksyä eleltiin kun raivosin parvekkeen lattian kanssa, mutta lähtihän tuo puhtaaksi ja olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka useamman pesukerran lattia tarvitsikin.


Tilda-neiti tahtoi kyllä tuomita moisen riehumisen kun vartiointi paikka oli kostean nihkeä muutaman päivän pesemisen jälkeen. 


Syksyä kun jo eleltiin, olivat tietenkin puutarhakalusteet jo poistumassa - osa jopa jo poistunut kaupoista, mutta bauhausista vielä löytyi puutarhakalustesetti, johon olisi kuulunut sohva, kaksi tuolia ja pöytä. Pikkuveljeni etsiskeli myös kalusteita, joten laitoimme setin osiin. Meille tuli sohva, ja he veivät muut osat mukanaan. Hong Kongista äitimuorini oli ostanut meille kotiin jo tuon kauan toivomani lasipöydän, sekä siihen tuolit. Viimeisiä settejä vietiin sieltäkin.


Mitään perusteellista en aio tänä vuonna parvekkeelle tehdä. Ikean viimeisiä parvekelaattoja ostettiin parvekkeelle ja Mr. T. otti ja rakensi meille kivan lattian ostamistani parvekepaloista. Edellisen kämpän parvekelaatat olivat jo poistuneet valikoimasta kokonaan, niin myin ne pois, ja hankimme nämä toiset, leveämpi lautaiset palat. Kivan näköinen tuli ja eiköhän tästäkin parveke ensivuonna saada aikaan. 




perjantai 24. marraskuuta 2017

Kesäkuulumisia, osa II



Kesäreissu Helsinkiin. 
Pieni miniloma muuton keskelle saatiin ja Mr. T:n kanssa lähdettiin Heurekaan katsomaan Body Worlds animal inside out näyttely. Hieman hiertää kun en muutama vuosi sitten käynyt katsomassa ihmisanatomiasta tehtyä samaista näyttelyä. Mutta kyllä tämä elukkasirkus paikkasi menetyksen oikein hyvin. 
Näyttelyn materiaalihan oli aivan oikeista eläimistä kuin ihmisistäkin. Näytteet ihmisistä ovat peräisin Institute for Plastinationin ohjelmasta, jossa voi lahjoittaa ruumiinsa tieteelle. 





Lempparieläimeni tässä näyttelyssä oli kyllä tämä järkälemäinen norsu. Uskomaton eläin - puhumattakaan millaisissa mittasuhteissa sydän, lihaksisto, suolisto yms.tässä eläimessä on. Useampi kuva löytyy kyllä edelleen puhelimesta. Hehe.
Hevosen varsa
Karitsa

Ihmisen paras ystävä






Hirveän suuri kulttuuri-ihminen en ole, tai en ainakaan allekirjoita sellaista väittämää - mutta auta armias jos tulee tämän kaltaisia näyttelyitä niin mukana ollaan. 

Myös pienet, tähän asti Pohjoismaihin sijoittuneet turistimatkamme on pitäneet sisällään biologisia/luonnontiede museioita, joissa törmää kalloihin, palsamointeihin, wet specimeneihin yms. omituiseen ällöttävään. Mr. T. joutuu kyllä paljon kestämään kun minun mukana kaikkiin hullutuksiin mukana kulkee. 

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Syksyn fiilistelyt


Se oli kuulkaas elämäni ensimmäinen sienireissu se. Siis tämä pienen pieni kuvapostaus jääköön historiaan todistusaineistoksi siitä, että minähän otin ja menin mettään taas...(johan siitä mustikkamettästä on jo vuosi aikaa).

Mr. T. on osoittautunut innokkaaksi sienimieheksi, joten tämä reissuhan kyllä oli jo alitajunnassa kummittelemassa. Mettään tultaisiin menemään, ja sinne pusikkoonhan sitä sitten myös mentiin.


Matkalla mökille, tuli tien - mielestäni pusikkopolun - varrelta löytyi pari hyväkuntoista ja vieläpä ihan syötäväksi vielä kelpaavaa tattia. Älkää vain kysykö, että mitä tatteja. Ei nimittäin meikäläisellä ole aavistustakaan mitä me löydettiin. 


Muutaman tunnin rämpimisen tulos. Pitää ihan tunnustaa, että metsässä rämpiessä luulin noita mustia sieniä roskiksi (ups). Onneksi en ehtinyt tallomaan kun käsky jo kuului poimia kaikki talteen. Hah!

Kyllä tästä meidän saaliista sai ihan mukavasti sieniä talveksi pakastimeen odottamaan :)

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kesäkuulumisia, osa I




Kakolan graniitista murikka murikalta rakennettu Kakolan rangaistuslaitos

Kesä alkaa olemaan pitkä ja sumuinen muisto vain, mutta elämä on tätä meikäläisen kompassia höykyttänyt sen verran hyvin, että omaksi ilokseni ajattelin tehdä lyhyen kesämuistelon. Muutto ja remontti on nyt ollut päällimmäisenä mielessä, mutta silti kaiken kylkiäiseksi ollaan Mr. T:n kanssa ehditty hieman harrastaa kulttuuria. 

Viimeinen mahdollisuus oli päästä turistiksi hurjan historian omaavaan Kakolaan. Turun keskustassa sijainneessa vankilassa tuli Kakolan puolella käytyä keväällä ja myöhemmin elokuun lopussa Läänin vankilan puolella.


Osastojen asukkaiden tavaroiden säilytystila


Kovimpien poikien sellilinja

Eristyssellit yksiöasumiseen




Tulevaisuudessa kolmikerroksinen selliosasto muokkautuu yksiöiksi ja kaksioiksi.




Muutama kuva myös Läänin vankilan puolelta, täällä asuivat sitten ne kevyemmät sankarit Matti mukaan lukien ;).











Läänin vankilan puolella sijainnut naisten siipi





Mielenkiintoisia reissuja molemmat. Sääli että kaikki tämä tullaan suuremmaksi osaksi purkamaan ja tilalle rakennetaan kovaa vauhtia asuntoja. Onneksi paikkoja riitti tämän kesän kierroksilla niin pääsimme molempiin vankiloihin viimein tutustumaan.