maanantai 17. heinäkuuta 2017

Muutosten pieksemä


 Kummalassa on ollut hyvin hiljaista sitten alkuvuoden ja kevään. Neiti M. ja Mr. T. vaihtoivat asuntoja keskenään, ja elämä alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa asettua mukavasti aloilleen...
Tuparikutsuja ystäville lähetettiin, asuntoa viimeisteltiin, ikeaa vallattiin uusien huonekalujen toivossa, mittatilauslautoja hankittiin tee-se-itse tv-tason, sekä aksolan tason päälle. 

Ja sitten pirahti puhelin. 

Asunnon omistaja ilmoitti että saamme 6kk aikaa etsiä uusi asunto. Vuokralaisen elämä ei ole kovin helppoa, varsinkaan kun tilanne menee siihen että omistaja päättää antaa asunnon lapsenlapselleen ylioppilaslahjaksi...


 Suurinpiirtein 18 asunnon jälkeen pääsimme vilkaisemaan Turun keskustan ulkopuolella olevaa asuntoa, noin kahdenkymmenen muun asuntoa etsivän ihmisen kanssa. Asunnossa vaihtui omistajat samalla heittämällä, jolloin uudet omistajat tietävät asunnosta yhtä paljon kuin asuntoa katsomassa olleetkin. 

Suureksi yllätykseksi meitä onnisti ja saimme Mr. T:n kanssa kuulla saavamme asunnon vielä samana päivänä kun kävimme asuntoa katsomassa. 


Asunto ei entisten omistajien jäljiltä ollut kovin siisti tai puhdas...Onneksemme uudet omistajat olivat valmiita ostamaan toivomamme maalit, sekä omatoimisesti työvälineet, jolloin saimme aloittaa reippaan ja tehokkaan muutostyön.


 Remontoimisessa oppi meikäläinenkin yhtä jos toistakin. Kärsivällisyys...avainsana kaikkeen.




Ja jos tähän hulluuteen piti alkaa niin mehän Mr. T. kanssa aloitettiin amatööreille aivan liian isosta palasta. Kahden viikon hulluus tuotti uskomattoman paljon hikeä, kiroilua, stressiä, ongelmia ja niiden ratkontaa.



Keittiö sai aivan uuden muodon siinä missä meikäläisten sukatkin.



Kunnon eväillä tästäkin hulluudesta kai selvitään, ja selvittiinkin. Ensimmäin yö uudessa kodissa vietettiin 15.7. kun ensin kymmenen tunnin muuton jälkeen vain sai selkänsä suoristetuksi.

Toivotaan että tästä blogi taas heräilisi ja elämä alkaisi voittaa.




torstai 16. helmikuuta 2017

Muutto


Hiljaisuus on jälleen laskeutunut Kummalaan.
Oli joulu, oli uusivuosi ja ollaan jo kevääseenkin päästy. Aika juoksee siivillä silloin kun elämässä tuntuu olevan murhetta ja iloa - enemmissä määrin kumpaakin.

Syksyllä tapahtui ja sattui sisarten yhteiselossa, ja joulukuun puolessa välissä tulimme Neiti M:n kanssa siihen tulokseen että sopu säilynee paremmin kun tiet eroavat. Molempia kyllä tämä päätös on helpottanut, että mitään sisareripuraa tai -draamaa tästä tuskin saadaan, mutta lopputuloshan on joka tapauksessa muutto. Koko sana alkaa olemaan jo niin ahdistava ettei edes tiedä miten päin mokomaa pureskelisi.

Ennen joulua tehty päätös ei suinkaan ollut helppo, sillä joulunahan tuskin kukaan haluaa ajatella muuttamista, pakkaamista, muuton vaatimia päätöksiä, asuntohakua, saati rahaa mikä mokomaan hupiin uppoaa halusi sitä tai ei.

Joten!

Tilannehan on nyt se, että Neiti M muuttaa ja itselleni jäi omasta mielestäni vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa: venyttää penniä niin pirusti että kykenen yksin 70 neliön kolmiossa asumaan tai ampaista asunnon etsintään. Tämä reilun vuoden kotinamme tuntunut asunto on minusta ihastuttava ja luopuminen vuokrallaolosta tuskallinen. Realiteetit kumminkin iskivät viikoissa päin näköä ja selvähän se nyt oli että tässä yksin sinnittelystä ei tule tulemaan mitään. Jolloinka ratkaisu kolmannelta suunnalta yllätti itsenikin.

Mr. T. saapunee blogiin sotkemaan sisustussuunnitelmiani, vaatimaan tilaa kaapeistani, sekä valtaamaan jätti-tv-kullanmurunsa kanssa valtaosan olohuoneestani. Mies. Enpä olisi uskonut itsekään. Vieläkään. Muuttoja on siis luvassa, mutta minähän aion pysyä paikallani kuin liisteri.

Katsotaan miten elämä tässä pyörähtää ympäri ja ämpäri. Pitäkää peukkuja hermoromahduksen varalta.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Työtila

 

 Kivasti paistoi aurinko ja sain viimein inspiraation kuvata vähän tätä huoneistoa kokonaisuudessaan. Oma niin sanottu työhuoneosioni kämpästä näyttää tältä. Mukava alue parvekkeen edessä. Tästä osasta koetin mallailla tuollaisen maailmanmatkaaja henkisen sisustukseltaan, vaikka meikäläinenhän ei kyllä missään juuri ole reissaillut :D.


Matkalaukkupinossa on niin puusta, vanerista ja pahvista tehtyjä matkalaukkuja joihin ikeasta ostin 0-9 numeroilla printatut laput. Nyt laukkujen kanssa mennään numerossa seisemän. Jokaisen lappusen taakse tein dymolla tägit siitä mitä mikäkin matkalaukku sisältää. 


Mielettömän kiva tori.fi löytöni on odottanut seinälle pääsyään jo edellisessäkin kämpässä, mutta remontin vuoksi kartta ei koskaan seinälle saakka päässyt.


 Historiallisen siistillä työpöydälläni ei oikeasti koskaan ole näin tyhjää ja järjestelmällistä. Nyt ihan vartavasten raivasin puupintaa näkyviin. Työtuolin selkänojaa vasten lepää äitini ensimmäinen kudontatyö (jolla on jo siis kymmeniä vuosia ikää). Pöydällä lepäilee vanha putkiradio, sekä kukkapurkkeina muutama keittiötölkki täytettynä luonnon ihmeillä. Lehtiroskis taasen löysi uuden käyttötarkoituksen. Roskiksesta tuli hieno koriste-esine kun sen pikkuhiljaa on saanut kerättyä kukkaralleen peuran ja poron sarvia.


 Vanha karttapallolamppu on makea kirppislöytöni 12eurolla. Toimiikin vielä.



Kuvaillessani työtilaa bongasin pienen ihmeen. En ikinä, koskaan aikaisemmin ole saanut orkideoja skarppaamaan elämisen ohelta kaupasta ostetun kukinnan jälkeen...ja katsokaa mitä bongasin! En kyllä yhtään tiedä mikä tämä töttörö on, mutta elossa tuo pieni pirulainen on.


Vähäsen lähikuvaa roskiksestani. Roskiksen olen osatanut H&M:n sisustuspuolelta.


 Työtilani kattolamput :). Minusta passaavat työtilan henkeen oikeenkin hyvin.


 Ja postimies/nainen toi postia! Nämä löytävät pian tiensä olohuoneen pöydän sisään, mutta arvaatteko mitä luita nämä on?

Oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Rottaset


Syksyisiä tuulia Kummalasta!
Täällä on sisustusvimma ja polte ihan valloillaan kun viimeinkin pääsin puuhastelemaan keräilyesineiden kanssa. Keräilyesinehän voi olla jonkin sortin posliiniastiasarja, kirja, nukke, tai ihan mikä tahansa - mutta tässä osoitteessa keräilyesineeksi lasketaan myös...luurangot. 


 Kaksi täyskasvuista rottaa saapui siististi paketissa, hännät, takajalat ja lonkat irrallaan. Vitriinikaappiin kaksikko jo ehti päästä silppuisina (lähinnä turvallisen säilytyspaikan vuoksi), mutta viimeinkin sain tehtyä kavereille jotain. 

 

Kaverini liimaili puolestani osat paikalleen, sillä itseläni on tätä nykyä ihan järjetön ongelma käsien tärinän kanssa. Vuosia vältelty ongelma käsien kanssa on alkanut löytää jo sen pisteen, että  pitää varmaan valua johonkin lasaretin tapaiseen paikkaan vähän ohimennen mainitsemaan asiasta.


Kenkälaatikossa kuljetetut kaverukset ovat kuitenkin nyt kotona ja uskomattoman hauraita/kevyitä on nämä putsatut ja liimaillut luut. Seuraavat rotat ajattelin hahmotella mallipiirroksin johonkin poikkeavampiin asentoihin lasikupuken sisään. Nämä kaverit saivat jäädä edustamaan ihan normaalia asentoa.



Ja sinnehän toverit pääsivätkin, vitriiniin muiden kalloilujen seuraksi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syyskuun aarteet


Onpas kivaa kun syksy tupsahti kirjavan vilpoisena Turkuun ja Kummalaan. Syksy on se aika vuodesta kun meikäläinenkin piristyy ja alkaa touhuamaan. Kesä on aina tuommoista itselleni henk.koht. tympeää aikaa eikä mikään oikein elämässä tahdo kiinnostaa - kunnes syksy tulee. Syksy on inspiroivaa aikaa ja tuho koettaa kaikille maailman öttiäisille ja pörisijöille. I like it.

Samaan aikaan sisäinen sisustajani on nyt kuulkaa herännyt. Viimeinkin! Johan sitä on koko tämän blogin aloituksesta asti ooteltukin. Meh!

Ja minun tapauksessani sisustusinto tietää sitä, että postipakettien virta on tasainen. 


 Ja jokainen postipaketti mikä Kummalaan tulee, päätyy lähestulkoon aina kissojen tutkittavaksi. Viivi-mummo on erityisen tarkka tuoksuista ja hajuista.



 Sarvipari päätyy olohuoneen "mun osion" lehtiroskiksen täytteeksi, ja nämä kaukaa Thaimaan rannoilta saapuneet turistimuitoperhoset päätyvät vielä toivon mukaan joku kaunis päivä makuuhuoneeni seinälle. Seinäprojekti tosin saanee odottaa aikansa, sillä ajattelin että koetan keräillä näitä perhosia, sekä muista ötököitä useamman kappaleen ennen kuin alan seinään reikiä nakuttelemaan.


Samaan aikaan työpöydällä odottaa pari ketun pääkalloa, jotka tässä kohta puoliin pitäisi aloittaa omaksi projektikseen.


 Huonosti on näiden kaataja kallot puhdistanut, sillä luukudoksiin jäänyt rasva pruukaa tummentamaan kalloja ikävästi ja jättää näihin näin ollen tuommoiset tummat laikut, jotka ovat joko harmaita, ruskeita, tai tumman keltaisia värjäymiä luussa.


Näitä varten tosin tarvitsisi piipahtaa asetonikaupoilla että saa kaverit kylpemään parvekkeelle rasvanpoiston merkeissä. Tämän jälkeen luvassa valkaisukylpy niin sopivat kukkapurkkini täytteiksi muiden sekaan.

Tästä postauksesta voidaankin ehkä jo huomata, että suunta haaveilemalleni blogille on tämä. Ei siis kovin tavanomainen sisustusintoilija täällä suunnalla ja toivoinkin, että tätä minun omaa tyyliäni saisin viimein ängettyä lisää tähän blogiin.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kesän kuulumiset muistiin osa II


 Kesäkuulumisia osa kaksi!
Harmikseni nämä Sara Hildénin taidemuseon kuvat on napattu vain puhelimella, mutta onpahan muutama mieleenpainunut muisto jaettavaksi asti kumminkin.


Ron Mueckin mielettömän mahtavia patsaita kävin Tampereella elokuussa katselemassa.













 Ja eläimiä!
Viimeisellä elokuisella lomaviikolla pääsin ystävieni J:n ja N:n kanssa Korkeasaaressa. Viimeinen reissuni sinne tuli tehtyä ala-asteikäisenä, joten jo oli aikakin päästä käymään uudestaan. Kuvat saaresta ovat kaikki N:n ottamia :).

Kiitos kuvista!