Syksyinen parvekkeen pikapuunaus

Kovinkaan paljoa en vielä tänä vuonna ennättänyt parvekettamme laittamaan, mutta erinomaiseen alkuun mielestäni pääsin. Asunnon suhteen on ollut niin jyrkkää ylä- ja alamäkeä fiilisten suhteen, etten ole oikein uskaltanut lähteä toteuttamaan itseäni. 

Mikäli yhtään on tätä mielenpurkamis-blogia seurannut, niin elämänihän on viimeiset vuodet (itseasiassa blogin aloittamisesta asti) ollut yhtä muuttoa. Mikään ei ole tuntunut olevan pysyvää, vaikka eiväthän vuokrakämpät ikinä...mutta siis sana pitkäaikainenkin kuulostaisi meikäläisen korvaan jo todella hyvältä.

Pikkuhiljaa olen kylläkin saanut nostettua katseen maasta ja kohotellut fiilistä tämän uuden vuokrakodin suhteen. Ja mikä olisikaan parempi tapa ottaa itseään niskasta kiinni kuin alkaa jynssäämään parveketta.

Poistimme Mr. T:n kanssa parvekkeella olleen paksun lattiamaton, jonka alta paljastui tämä pieni kurameri. Hieman sai jynssätä betonista irti noita matosta lähteneitä vihreän sävyisiä muovipaloja. Onneksi oli tuntoja purettavana niin pääsi oikein kunnolla jynssäämään.

Alkusyksyä eleltiin kun raivosin parvekkeen lattian kanssa, mutta lähtihän tuo puhtaaksi ja olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka useamman pesukerran lattia tarvitsikin.

Tilda-neiti tahtoi kyllä tuomita moisen riehumisen kun vartiointi paikka oli kostean nihkeä muutaman päivän pesemisen jälkeen. 

Syksyä kun jo eleltiin, olivat tietenkin puutarhakalusteet jo poistumassa - osa jopa jo poistunut kaupoista, mutta bauhausista vielä löytyi puutarhakalustesetti, johon olisi kuulunut sohva, kaksi tuolia ja pöytä. Pikkuveljeni etsiskeli myös kalusteita, joten laitoimme setin osiin. Meille tuli sohva, ja he veivät muut osat mukanaan. Hong Kongista äitimuorini oli ostanut meille kotiin jo tuon kauan toivomani lasipöydän, sekä siihen tuolit. Viimeisiä settejä vietiin sieltäkin.

Mitään perusteellista en aio tänä vuonna parvekkeelle tehdä. Ikean viimeisiä parvekelaattoja ostettiin parvekkeelle ja Mr. T. otti ja rakensi meille kivan lattian ostamistani parvekepaloista. Edellisen kämpän parvekelaatat olivat jo poistuneet valikoimasta kokonaan, niin myin ne pois, ja hankimme nämä toiset, leveämpi lautaiset palat. Kivan näköinen tuli ja eiköhän tästäkin parveke ensivuonna saada aikaan. 

Kesäkuulumisia, osa II

Kesäreissu Helsinkiin. 

Pieni miniloma muuton keskelle saatiin ja Mr. T:n kanssa lähdettiin Heurekaan katsomaan Body Worlds animal inside out näyttely. Hieman hiertää kun en muutama vuosi sitten käynyt katsomassa ihmisanatomiasta tehtyä samaista näyttelyä. Mutta kyllä tämä elukkasirkus paikkasi menetyksen oikein hyvin. 

Näyttelyn materiaalihan oli aivan oikeista eläimistä kuin ihmisistäkin. Näytteet ihmisistä ovat peräisin Institute for Plastinationin ohjelmasta, jossa voi lahjoittaa ruumiinsa tieteelle. 

Lempparieläimeni tässä näyttelyssä oli kyllä tämä järkälemäinen norsu. Uskomaton eläin - puhumattakaan millaisissa mittasuhteissa sydän, lihaksisto, suolisto yms.tässä eläimessä on. Useampi kuva löytyy kyllä edelleen puhelimesta. Hehe.

Hevosen varsa

Karitsa

Ihmisen paras ystävä

Hirveän suuri kulttuuri-ihminen en ole, tai en ainakaan allekirjoita sellaista väittämää - mutta auta armias jos tulee tämän kaltaisia näyttelyitä niin mukana ollaan. 

Myös pienet, tähän asti Pohjoismaihin sijoittuneet turistimatkamme on pitäneet sisällään biologisia/luonnontiede museioita, joissa törmää kalloihin, palsamointeihin, wet specimeneihin yms. omituiseen ällöttävään. Mr. T. joutuu kyllä paljon kestämään kun minun mukana kaikkiin hullutuksiin mukana kulkee. 

Syksyn fiilistelyt

Se oli kuulkaas elämäni ensimmäinen sienireissu se. Siis tämä pienen pieni kuvapostaus jääköön historiaan todistusaineistoksi siitä, että minähän otin ja menin mettään taas...(johan siitä mustikkamettästä on jo vuosi aikaa).

Mr. T. on osoittautunut innokkaaksi sienimieheksi, joten tämä reissuhan kyllä oli jo alitajunnassa kummittelemassa. Mettään tultaisiin menemään, ja sinne pusikkoonhan sitä sitten myös mentiin.

Matkalla mökille, tuli tien - mielestäni pusikkopolun - varrelta löytyi pari hyväkuntoista ja vieläpä ihan syötäväksi vielä kelpaavaa tattia. Älkää vain kysykö, että mitä tatteja. Ei nimittäin meikäläisellä ole aavistustakaan mitä me löydettiin. 

Muutaman tunnin rämpimisen tulos. Pitää ihan tunnustaa, että metsässä rämpiessä luulin noita mustia sieniä roskiksi (ups). Onneksi en ehtinyt tallomaan kun käsky jo kuului poimia kaikki talteen. Hah!

Kyllä tästä meidän saaliista sai ihan mukavasti sieniä talveksi pakastimeen odottamaan :)

Kesäkuulumisia, osa I

Kakolan graniitista murikka murikalta rakennettu Kakolan rangaistuslaitos

Kesä alkaa olemaan pitkä ja sumuinen muisto vain, mutta elämä on tätä meikäläisen kompassia höykyttänyt sen verran hyvin, että omaksi ilokseni ajattelin tehdä lyhyen kesämuistelon. Muutto ja remontti on nyt ollut päällimmäisenä mielessä, mutta silti kaiken kylkiäiseksi ollaan Mr. T:n kanssa ehditty hieman harrastaa kulttuuria. 

Viimeinen mahdollisuus oli päästä turistiksi hurjan historian omaavaan Kakolaan. Turun keskustassa sijainneessa vankilassa tuli Kakolan puolella käytyä keväällä ja myöhemmin elokuun lopussa Läänin vankilan puolella.

Osastojen asukkaiden tavaroiden säilytystila

Kovimpien poikien sellilinja

Eristyssellit yksiöasumiseen

Tulevaisuudessa kolmikerroksinen selliosasto muokkautuu yksiöiksi ja kaksioiksi.

Muutama kuva myös Läänin vankilan puolelta, täällä asuivat sitten ne kevyemmät sankarit Matti mukaan lukien ;).

Läänin vankilan puolella sijainnut naisten siipi

Mielenkiintoisia reissuja molemmat. Sääli että kaikki tämä tullaan suuremmaksi osaksi purkamaan ja tilalle rakennetaan kovaa vauhtia asuntoja. Onneksi paikkoja riitti tämän kesän kierroksilla niin pääsimme molempiin vankiloihin viimein tutustumaan.