Parvekkeen lattia

Ensimmäinen oikea projekti.

Nimittäin täällä uudessa kodissa. Ja hei, ihan jopa projektilistoihini otsikoitu asia nytkähti eteenpäin (kunnes otti taas takapakkia). Elikkäs, juttuhan on niin, etten ole koskaan asunut parvekkellisessa kodissa - ja nyt minulla ja parvekkeellani on jonkin sortin tutustumisvaihe toisiimme. Sydän tykytti tuhatta ja sataa kun opettelin lasitetun parvekkeen niksejä. Ensinnäkin näinkin ummikolle olisi aina ihan kiva olla ohjeet ihan kaikkeen uuteen ja tuntemattomaan...varsinkin jos kyse on jostain niinkin hengenvaarallisesta kuin parvekkeen lasiseinän...avaaminen. 

Hoah! Ikkunoita pestessäni (saikulla ollessani...ops - puolustuksekseni sanottava, että korva oli ainoa vaivaava vamma, joten koetin vähän edes saada asuntoprojektia eteenpäin) totesin, että haluan jonkin sortin ritilät peittämään hirvittävää ihon väristä kaakelia.

Jotenka tämä neiti luonnollisesti paineli sitten ikeaan tuossa eräänä kauniina päivän (lähes kuukausi sitten...ehkä jopa reilu) ja sieltä sattui silmään isoilla kirjaimilla poistomyynti. Tuhtasin tietenkin kaiken mahdollisen läpi ja nämä kivat skoghallin lattiaritilät tuntuivat melkeinpä heti omilta. Ja äkkimuuton vuoksi poistotuote hintakin tuntui ihan sopivalta kukkarolle.

Selväähän on, että lattiaritilät olivat puoliksi heräteostos ja puoliksi ihan tarpeellinen myönnytys minulta itselleni. Ainoa vain, että olin miettinyt lattiaritilöitä samana päivänä kun ikeaan poikkesin, niin enhän minä mitään mittaillut tai laskeskellut sen suhteen, että millainenko ala nyt pitäisi peittää...Ja tuota...siinähän sitten tietenkin kävi niin, että kolme laatikkoa lähti ostoskärryissäni mukaan Raisiosta Turkuun.

Hirvistys lattiaa peittämään lähti äitimuorini, joka oli tälle autottomalle ja kortittomalle yksilölle kuskina (tottakai myös Neiti M oli mukana ostamassa omaan huoneeseensa tarvitsemiaan kamppeita). 

Ja siinä sitten lattialla konttaillessaan hän tuli todenneeksi lattialaattojen riittämättömän määrän. Hitto soikoon. Koko homma jäi tasan tarkkaan vain yhdestä paketista kiinni. Tietenkin ikeassa ollessa äitini kysyi olenko varma, että kolme laatikkoa riittää...Minä ja minun joojooni. Takkiin tuli. 

Ja takkiin tuli vähän myöhemmin lisää, kun uudestaan kävin ikeassa muutamaa viikkoa myöhemmin. Nimittäin, tämä ritilähän toden totta oli poistuva malli, eikä sitä löytynyt liikkeestä enää ollenkaan - eivätkä he vaivaisen laatikon takia alkaneet muualta ikeoista tiedustelemaankaan (nettitilaushan ei näille poistohommeleille näytä toimivan - tai sitten en vain osaa tilata :D). Noooooh, en masentunut (kuin vain vähän) ja jätin koko ritiläprojektin rempalleen joksikin aikaa. 

Muutaista seuraamistani blogeista olen lukaissut mainintaa facebook kirppiksistä ja löysinkin Turun seudun oman ikea kirppiksen. Muutaman viikon huhuilin laattojen perään kunnes tällä viikolla tärppäsi! Eräs nainen oli bongannut ilmiotukseni, ja soittanut äidilleen, joka puolestaan oli kellarilattiaa varten ostanut laattoja liikaa. Puhelimet pirisivät suuntaan jos toiseenkin ja treffit tämän äiti-ihmisen kanssa sovittiin linja-autoasemalle. Fiilis oli kuin jollain trokaajalla ikään kun kauppaa käytiin auton takaluukulla. Ostin paketin sovitulla hintaa. Sen lisäksi ostin tyttärelle ja tälle äidille vielä suklaalevyt kylkiäisiksi kun olin niin iloinen tästä ekstrapaketista, jonka olin tyhmyyksissäni ostamatta jättänyt. 

Noooh...tietenkään en tähän päivään mennessäkään ole mitään laskeskellut saati mittaillut sen suhteen, että paljonko laattoja tarvitsisin ja tuota...nyt puuttuu enää saha.

Hommahan tosiaankin jäi nyt pienesti taas roikkumaan ilmaan, sillä en mieluustikaan katkaisisi ritilöistä pois kuin vain sen verran mitä tarve olisi. Ja nämä kohtalokkaat 25cm jättävät tämän projektin vielä elämään projektilistoilleni enkä suinkaan saa ensimmäistäkään asiaa yliviivattua tehdyksi. 

Sitten kun epäkohtia oikein lähti innoissaan etsimään niin selän takana tietenkin kummittelee kynnyksen eteen jäävä väli! Argh!

Puhumattakaan tästä veijarista, jonka olemassa olosta en mitään tiennyt ennen kuin tänään kurkistin muutosta asti auki olleen oven taakse.

......

Palaan tähän parvekeprojektiin myöhemmin. Itku ja nauru sentäs!