maanantai 30. toukokuuta 2016

Tori blogi



Olipa kerran 25. toukokuuta, jolloin blogiini oli ilmaantunut kommentti. 

Kommentit ovat harvinaista herkkua täällä pienimuotoisessa blogi kirjoittelussani, mutta sitten kun sellaisen saa niin johan lämmittää mieltä ja sydäntä. Ette uskokaan kuinka paljon.

Pääpainohan tällä kirjoittelullani on siinä, että saisin tsempattua itseni viimein siihen pisteeseen, että jaksan toteuttaa itseäni ja saan ainaisten meinaamisteni sijaan tehtyäkin jotain. Mutta tosiaan, tämä yksi pieni kommentti sivuillani oli niin iso minulle itselleni, että miepä jaan sen teidän kaikkien kanssa. 

Blogini pääsi mainituksi tori blogin suositteltujen blogien listalle sellaisen otsikon alle kuin: "Ihanimmat Tori-henkiset sisustusblogit". Kiitos Terhi-Mari!

Tässä linkki koko juttuun: Kliketiklik


lauantai 21. toukokuuta 2016

Piiankammari



Vihdoinkin on fiilis kohdillaan ja asuntoa on pikkuhiljaa alettu raivaamaan. Tai minä olen alkanut raivaamaan - sanotaan näin :D. Seuralaiseni, nämä karvaiset kuin Neiti M:kin ovat kiltisti olleet pois tieltä kun siivoushengetär itsessäni on pikkuhiljaa (viimein) nostamassa päätään.


 Ajattelin itsekseni, että paras paikka aloittamiseen olisi oma huoneeni. Piiankammari - nimityksen huone sai kun olen tälläinen vedenpestävä vanhapiika :D


Kammarissa on aivan ihana piianpunkka. Vanha, iän riuduttama rautasänky, joka yhtä ruuvin puuttumista vaille on täysin ehjä. Renkaatkit rullaavat kankeasti, mutta rullaavatpa kuitenkin.



Sängyn rungossa on paljon muhkuraa ja värit kuluneet, mutta minusta tämän oloisen sängyn kuuluukin olla iän mukaisessa kunnossa. Entisöidäkin kai jossain vaiheessa elämää voisi? Mutta toistaiseksi näillä mennään ja sänky on erittäin hyvä ^^.

Vielä pitäisi opetella virkkaamaan niin, että saisin renkaiden ja jalkojen alle mustat pitsipehmusteet pahvien päälle. 


Pikkuriikkisen vaatekaappini oveen löysin kirpparilta tälläisen kyltin.


Makuuhuoneessa tosiaan sijaitsee myös tämä lasikuvullinen, harmaita hiuksia tuottanut kattolamppu.


Suurin syy siivousurakan aloittamiseen kammaristani oli osaksi tuo Eskon ja Irman allas. Huoneeseen paistaa aurinko aina aamuisin, eikä minulla ollut huoneessani vielä verhoja niin pitihän se tämän lauantaiaamun ratoksi sitten korjata. 


Ikkunoita puunatessa bongasin myös siivoustani tarkkaan seurailevan vieraan.





Ette uskokaan kuinka hämmästyin miten tarkkoja kuvia sain nappailtua synttärilahjakamerallani! Wow! Toivottavasti jatkossakin sain napattua näin kivoja kuvia. 


 Iltapäivästä sain verhonkin silitettyä ja ison ärräpääliudan jälkeen viritettyä myös ikkunaan saakka.

torstai 19. toukokuuta 2016

Aksolotlien kotialtaan rakennus osa I

Esko-Rouva ja jalan kasvuhäiriö

Heissan!
Huhtikuussa Kummalaan muutti kaksi aksolotlia. Nuoret neidit Esko-Rouva ja Irma-Neiti. 


Yksin asuessani sain tuntumaa aksolotleihin, sillä tuolloin tässä samaisessa - projektiin joutuvassa altaassa asui aikanaan Sylvi-niminen albiinoaksolotli. Joten, aivan vieraita nämä eläimet eivät ole, mutta uutta asiaa itselleni on kyllä tämä 3D taustan rakentaminen.


Eräästä toimintansa lopettavasta liikkeestä ostin mallistosta ilmeisesti myös poistuvan juwelin taustalevyn. Samalla reisulla ostin eheimin suodatinpatruunoita viritelläkseni eräästä vanhasta suodattimesta tehokkaamman. Taustaa vasten ostin akvaarioita varten nimenomaan suunniteltua ja tehtyä silikonia, haavin isoille köriläille, sekä testiin hobbyn cooler tuuletin. 


Itse allas on 120 litrainen, mustaraaminen akvaario, jonka aikanaan ostin aksoaltaaksi. Allas on reilun metrin pitkä - mikä on mielestäni aivan ehdottomasti se pituudeltaan pienin mahdollinen allas aksolotleille. Ja tämän kokoiseen korkeintaan kaksi kaveria mahtuu kämppiksiksi.


Ja tietenkään nämä taustat eivät ole oikean kokoisia, vaan aina on luvassa enemmän tai vähemmän askartelua. 



Sovittelua, sahailua ja silikonilla liimailua.


Taustan päälle viritin 60l kukkamultaa pariksi vuorokaudeksi varmistamaan että nämä mun "mää hoidan ite" projektin liimailut olisi edes vähän sinnepäin ja pitäisivät. 




Seuraavaksi virittelin vanhaa suodatinta uuteen uskoon. Suodattimessa oli ollut hiilisuodatus, mutta paljon sottaavia sankareitani ajatellen fiksailin uusilla patruunoilla suodattimen kuntoon.


 Rakennusprojektini virallinen valvoja.


Pari päivää kun annoin silikoniliimailuideni kuivua sai projektini viimein myös jatkoa. 


Minusta tuo tausta on tosi kiva ^^. Altaalle ei itselläni ole sen suurempaa suunnitelmaa, kuin jonkinsortin aavikkoa, kivikkoa sun muuta haluaisin sitten jossain kohtaa altaaseen. 


Hienoa hiekkaa juuri hartaudella pestynä.


Allas täyteen vettä vaan ja kypsymään.



Saman päivän aikana tuo myllätty allas alkoikin jo seljetä. Akvaarioharrastajana otin vähän ja oikaisin altaan kypsyttämisen kanssa. Otatin makeanveden akvaariostani likavettä aksoaltaaseen (siitä syystä tuo likainen näky) saadakseni kypsymisen kunnolla käyntiin heti ensimmäisinä päivinä. 


Jaaaa vastoin kuin moni muu varmasti tekee, päätin, että tällä kertaa jätän lasikannet vallan oman onnensa nojaan ja rakennan isäukon varastoista löydetystä kanahäkin sivusta ns.kannen altaaseen. 



Leikkailin häkinreunasta sopivan kokoisen, sekä tein ruokinta-auon verkkoon myös. 


Aksoaltaassani käytän koristeina laavakiviä, jotka ovat todella - todella kiistanlainen koristelumateriaali herkkäihoisten olentojen altaassa. Mutta itselleni ei ole haaveria laavakivien käytöstä tullut Sylvinkään aikana, joten otatin nämä kivet käyttöön myös tässä altaassa. Moni akslotlien omistaja varoo (ja tämä on ehdottomasti hyvä asia) laittamasta yhtään mitään terävää altaaseen tietoisesti, Itse kuitenkin näen tämän kivimateraalin luonnonmukaisena sisusteena muovikoristeiden sijaan. Tietenkin jos ikinä näistä naarmuakaan aksolotleilleni tulee - ovat koristeet nopeasti ulos altaasta.


Kokeiluunpa lähtee myös ensimmäiset leijuvat saareni!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Makuuhuoneen valaisin


Olenkohan mä aikuistumassa, sillä olen ensimmäistä kertaa elämässäni löytänyt lemppari lampuksi nimeämisen arvoisen valaisimen. En yleensä ole nähnyt niinkään merkitystä valoille, lampuille tai juuri muullekaan valolliselle lähteelle, mutta tämä on kyllä kaunis. 


Valaisimen osti alunperin kirpparilta muutaman euron hintaan äitini, mutta perheemme omakotitalossa on niin matalat katot, ettei tämä valaisin sinne sovi sitten ollenkaan. Joten, ihan vahingossa kun pistin merkille uuden kotimme korkeuden niin tulin kysyneeksi saanko tämän. Luulen, että äitimuori oli vain tyytyväinen päästessään tästä vitosen lampusta eroon, mutta itse tykkään kovasti. 


Kupu on täyttä lasia ja näin ollen aika raskas kannateltava, mutta kahta lampun kannattelijaa, lampun kiinnittäjää ja kolmea palanutta sulaketta myöhemmin lamppu on fiksattu kuntoonsa ja vieläpä katossa! 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Parveke osa I


Huhtikuisia kaaosmuistoja!
Olenkin jo aikaisemmin maininnut kärsineeni isomman sortin kaaoskuormasta. Muuttorumbien jälkeen on innostus kodin laittamiseen ja puunaamiseen jäänyt täysin. Ja...tässä raaka ja muista blogeista jonninverran eroava kuva. Nimittäin! Kaaos! 


Näistä kuvista puuttuu täysin se kodinomainen järjestely, siisteys ja virheettömyys - tässä sopassa on sitä kaikkea ja enemmänkin. Muuton yhteydessä oli olemassa pieni pala innostusta, jonka aikana sain sentään tuon lattian rakennettua...mutta sen jälkeen tilalle vyöri kuvanomainen kaaos ja hävitys...


Sekä kissa mielipiteineen...



Tällä ilmeellä itsekin parvekettani vilkuilin, ihme miten tuo minimaaminenkääpiötarzan oli raapispuupesään edes päässyt :D.


Yhtenä huhtikuun lauantaina päätin sitten tehdä viimeinkin edes jollekin asialla jotain ja näin ollen raivasin tuon pienen nurkkauksen kokonaan. 


Aurinkokin etsi sopivasta kaikki pöly yms. piilot ritilälattian välistä. 


Minä ja Neiti M emme ole ikinä, koskaan emmekkä milloinkaan tehneet minkäänlaista puutarhaviljelystä. Emme ikinä. Kerran, ensimmäisessä kodissani kahdeksantoistavuotiaana asuessani taisin kokeille, mutta silloinen Nelli-kissani otti ja rakensi pesän istutuksiini...joten jätin koko harrasteen kokeilemisen tasan sitten siihen. 

Nyt sitten ajattelimme Neiti M:n kanssa kokeilla, että millaisia parvekehortonoomeja meistä saattaakaan tulla jos yhdessä kokellaan. Hieman pelottaa ja jännittää...siinä missä tätä projektia taustalla seuraajiakin kuulemma. 


Parvekkeen kaaoksesta löysin äidiltäni saaman, kirpputorille tarkoitetun hedelmäritiläkorin (sellaisen minkä saa jemmattua sisekkäin nuo koriosat), josta tein alustavasti kukkatelineen parvekkeen henkaritelineeseen.


Neiti M:ltä liikeni alustavaan käyttöön vanha yöpöytä, jonka joskus aikoinamme minun ensimmäiseen kotiin dyykattiin roskiksesta. Nyt tuo pöytä on palvellut jo montaa tarvitsijaa ja viimeisempänä Neiti M:ää ihan yöpöydän omassa, tarkoituksellisessa merkityksessä.  Yöpöydälle pääsi pari purkkiin istutettua mansikkaa, ja tigerista ostettuun istutuskipposeen me istuteltiin sitruunabasillikaa. Tuo ns. kasvikoppa oli 0,50€ kirppislöytöni joskus vuonna nakki. Ja olinkin sitä itseasiassa laittamassa eteenpäin, mutta Neiti M halusi tämän säästää. 


Joskus jostain lehdestä näin mitenkä vanhoja kattiloita ollaan käytetty hyväksi kodin sisustuksessa. Niihinhän kivasti saa vaikka mitä, ja meillä niihin päätyi hulluilta päiviltä ostamani ulkokukat...jotka levisivät kuin jokisen eväät joka suuntaan. Kuulemma niiden pitäisi kasvaa pieninä ja somina...kun taas.. Niin. 

Linnunhäkki on tori.fi löytöni. Kamalassa kunnossa ja alusta rikkonainen, mutta nerokas ajatus syntyi ja ujutimme kirsikkatomaatin häkin sisään. Kivan näköinen mielestäni tuli.


Hetken siinä sitten pyörittyä tuli tarve jonkinsortin pöydälle ja tätä virkaa nappasin olohuoneesta ajamaan vanhan puulattikon, johon isäni sahasi päälilaudat päälle. Nyt on vesimeloneilla itämispaikka ja mansikkamaa vain leviää.


Lemmikki on lempikukkani luonnossa, ja kun tälläinen tuli plantagenissa vastaan niin pitihän siihen myös sitten sijoittaa.


Ilmeisesti meillä on Neiti M:n kanssa sukuvikana perimässä tälläinen pieni taipumus liioitteluun ja asioiden "hanskasta lähtemiseen"...nimittäin, nyt kun yhdessä laiteltiin ja puuhasteltiin niin tultiin tulokseen että kyllähän meidän nyt sitten pitää omat potutkin kasvattaa.

Ja meidän äitimmehän innostui myös...vaaaaaikka ei ehkä olisi tarvinnut. Nimittäin, saimme yksi kaunispäivä Timo potui kuusi kappaletta :D.


Ja tottakai kaksi hulluahan ne sitten myös istutti.


Vähän pelottaa että mitä meidän tästä parvekekokeilusta oikein tulee, mutta sitähän ei koskaan tiedä ellei kokeile :'D.

Pitäkäähän meille peukkuja!