Kumma Koti: Löytäjä pitkästä aikaa

Kuvassa kirpputorilöytöjen asiakirjat 1900-luvun alusta 1950-luvun alkuun. Muun muassa Lotta Svärdin ilmottautumislomakkeita, testamentti, vankilan asiakirja, apteekkipussi...

Olen kirpputorikoi.

Se sellainen, jonka silmiin ei koskaan osu iittala tai marimekko. En kolistele hienoja vaaseja arvoituksellisista syistä...kai silläkin joku merkitys on? Maljojen, vaasien ja lasiesineiden kolistelussa? Ehjäksikö luokitellaan jos heläjää? En tiedä. Tämä kirppukoi tonkii ne ei niin tavalliset laatikot ja loorat.

Vankilaan matkalla Ilmajoella, vuonna 1925

Tänään kävin kahdella kirpputorilla pitkästä aikaa. Muutto on tuntunut imeneen tyhjiin kirppuiluintoni...ehkä siksi, että viimeisetkään kirppislöytöni eivät ole vielä löytäneet paikkaansa. Lähinnä siitä syystä, että keittiössä ei ole vielä haluamaani pöytää...Muuttolaatikoista huolimatta tänään päästyäni ennen puoltapäivää jo töistä - päätin tehdä pienen lenkin. Kevyesti vierähti reilu kaksituntinen kun vastaan tuli mm. Tuomikylässä käsin kirjoitettu asiakirja, joka on Ilmajoen vankilan varavankilan johtajan käsinkirjoittama selonteko saapuvasta vangistä tammikuun kahdentanatoista päivänä vuonna 1925.

Nappasin mukaani kaksi Lotta Svärdin järjestöön liittyessä täytettäviin asiakortteihin.

Mihin sitten nämä aarteet päätyvät?

Olen vuosia, no, ainakin kaksi vuotta, haaveillut kummajais/kalmakaapista. Lasivitriinistä, johon saan toteuttaa erilaisia asetelmia ja näyttelyitä itse itseni iloksi. Minulla on kaappia varten jos jonkinmoista asiaa, tavaraa ja kirjasta. Lotta Svärdin kaavakkeet olen ajatellut liittää sellaiselle hyllylle, mikä käsittelee naisten - sairaanhoitajittarien työpanosta. Toisen ehkä annan eteenpäin jouluna lahjaksi.

Teatterin ohjelma. Tämä oli minusta kaunis. En vain vielä tiedä mitä ja miten tätä hyödynnän Kalmatarta (työnimi kaapilleni) rakentaessani.

Kuvassa ylhäällä pullopiilo- kuvan pullo vanerisen laatikon sisällä sopii ja kuuluu pieneen laatikkoon.
Kauniit päivänsä nähnyt hammaslääkärin työkalu. Hyi.
Suolten, suonien, sun muiden hienojen ihmisasioiden pitelyyn puristin pihdit.
Pieni lasipullo.
Arvatenkin kaikki Kalmattaren sisältöä.

Aarteita Kalmattareen!

Kalmattaren lääketiedettä käsitteleville hyllyille nämä jos mitkä sopivat erinomaisesti. Eikö vain?

Keräilijänä minusta tuntuu että keräilen liiankin paljon kaikkea. Ulkoinen hapitukseni ei milläänlailla antaisi ilmi, että keräilen antiikkia, saati että olisin nenä kiinni kirjassa...varsinkaan Austenin teosten äärellä. Mutta olen antiikin ihailija, ja omituisuuksien keräilijä siinä missä lukutoukkakin. Austenin paperikannet tosin oli aika syödyn näköiset, joten kirja päätynee ilman kuvan kansia kirjastooni.

Nuoren miehen sotilaskuva oli kirppiskierrokseni kallein löytö, maksoin Kalmatteren prinssistä 15 euroa...enkä edes vielä tiedä miten tätäkään toteutan projektissani. Syksyä vasten olen otattanut kuivumaan erilaisia kukkia, niin melkeinpä mietein, että pitäisikö vitriinistä löytyä joku surullisen romanttinenkin puoli? Kenties pitsinenäliina ja kuivuneista kukista asetelma nuoren sotilaan kuvan vierelle?

Kehyksessä aivan mielettömän kauniita kaiverruksia. Käsityö on kaunista.

Batman.

Se siitä antiikista. Tai no, ei ihan. Tämä Batman figuuri lienee siinä 50v. tienoilla. Luulisin. Ainakin myyjänsä oli sitä mieltä, enkä laittaisi vastaan ollenkaan. Pikemminkin nostaisin ikää ehkä jopa? Figuuri on jonkinlainen väännös mollamaijaa ja kovaa muovia. Torso on muhkea ja pullea, yliampuvan macho pehmo, jonka pää ja kädet taasen ovat kovaa muovia. Muutaman osuman ja kuluman lasten suosiossa ollut lelu on saanut aikaaan, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt Batmanin kunnosta. Batmanin löysin aivan sattumalta Facebookin kirpputorilta tavaroitaan myyneeltä vanhemmalta rouvalta.

Ja tämä on yksi niistä erinäisistä esineistä, jonka haluaisin joskus viedä arvioitavaksi. Ihan vain siksi, että kuulisin lelun historiaa - en arvon takia.

Ainon häntä ilmestyy kuvaan

Seuraavassa kuvasarja siitä kun koetin kuvatuttaa lelua ja tänään myös kirppikseltä löytämääni peittoa..

Pakittaen kissa ilmaantui selkäharjanteineen kuvaan

Myöhemmin alkaa muodostua koko kissa, Aino-nimeltään.

Mitä ilmeisemmin Batman ansaitsi kissamaisen karhean suukon

Kunnes sitten linssilude tajusi, että kuvaan. Emme siis saaneet mitään järin hyviä otoksia Batmanista. Osaksi siksi, että sumpurainen hämärä ei tarjonnut minulle ja vanhalle kameralleni minkäänlaisia kuvausolosuhteista...sekä siksi että Aino.