Muutto

Hiljaisuus on jälleen laskeutunut Kummalaan.
Oli joulu, oli uusivuosi ja ollaan jo kevääseenkin päästy. Aika juoksee siivillä silloin kun elämässä tuntuu olevan murhetta ja iloa - enemmissä määrin kumpaakin.

Syksyllä tapahtui ja sattui sisarten yhteiselossa, ja joulukuun puolessa välissä tulimme Neiti M:n kanssa siihen tulokseen että sopu säilynee paremmin kun tiet eroavat. Molempia kyllä tämä päätös on helpottanut, että mitään sisareripuraa tai -draamaa tästä tuskin saadaan, mutta lopputuloshan on joka tapauksessa muutto. Koko sana alkaa olemaan jo niin ahdistava ettei edes tiedä miten päin mokomaa pureskelisi.

Ennen joulua tehty päätös ei suinkaan ollut helppo, sillä joulunahan tuskin kukaan haluaa ajatella muuttamista, pakkaamista, muuton vaatimia päätöksiä, asuntohakua, saati rahaa mikä mokomaan hupiin uppoaa halusi sitä tai ei.

Joten!

Tilannehan on nyt se, että Neiti M muuttaa ja itselleni jäi omasta mielestäni vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa: venyttää penniä niin pirusti että kykenen yksin 70 neliön kolmiossa asumaan tai ampaista asunnon etsintään. Tämä reilun vuoden kotinamme tuntunut asunto on minusta ihastuttava ja luopuminen vuokrallaolosta tuskallinen. Realiteetit kumminkin iskivät viikoissa päin näköä ja selvähän se nyt oli että tässä yksin sinnittelystä ei tule tulemaan mitään. Jolloinka ratkaisu kolmannelta suunnalta yllätti itsenikin.

Mr. T. saapunee blogiin sotkemaan sisustussuunnitelmiani, vaatimaan tilaa kaapeistani, sekä valtaamaan jätti-tv-kullanmurunsa kanssa valtaosan olohuoneestani. Mies. Enpä olisi uskonut itsekään. Vieläkään. Muuttoja on siis luvassa, mutta minähän aion pysyä paikallani kuin liisteri.

Katsotaan miten elämä tässä pyörähtää ympäri ja ämpäri. Pitäkää peukkuja hermoromahduksen varalta.