Kumma Koti muuttaa

Jessus. 

Ilman, että olisin muuttoa ennakkoon suunnitellut --- se tapahtui. Samaan syssyyn meinasin heittää tämän alkuun pääsemättömän bloginikin kankkulan kaivoon, mutta se jäikin sitten tekemättä. Alle vuodessa olen asuttanut neljää kotia - mikä mielestäni on ihan uskomaton määrä. Kuka tästä muuttohommasta pitää? Itse en ainakaan ole löytänyt minkäänlaista intoa tai tohinaa itsestäni niin että olisin pitänyt tästä hommasta erityisemmin. 

Kaikkihan meni alun alkain niin, että putkiremontti Kumma Koti vol 1:ssä piti valmistua 31.7.2015. Ja tämän reilun 5kk kestävän remontin ajan sain kämppikseni Neiti M:n kanssa asustella ystäväni ja hänen avovaimonsa kodissa (sankarit painelivat pisin jenkkilää ja Kreikkaa) - minkä lasken yhdeksi muutoksi, sillä sinnehän raahattiin mukana myös eläimet. Akvaariokansa ja kissat. Meidän muuttokuorma koostui siis lähinnä omista pussilakanoista, peitoista ja tyynyistä, vaatteista ja perus hygienia tarvikkeista. Loput kamat olikin sitten eläinten. 

Noh...remonttihan siis tosiaan valmistui ajallaan, mutta noin kolme viikkoa ennen valmistumisajankohtaa asunnon omistaja ilmoitti halustaan myydä sen. Tyhjänä. 

Tilanne olisi voinut toki olla kirjaimellisesti kusisempi mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan. Olin nimittäin jo ennakkoon (kuulostaisi hienolta sanoa ennakkotutinoiden vuoksi) vilkuillut oikotie.fi:n tarjontaa ja bongasin sieltä vasta remontoidun kolmion lähestulkoon naapurista.
Pääsimme Neiti M:n kanssa asuntoa lähestulkoon heti seuraavana päivänä katsomaan ja kanssamme oli muitakin uteliaita.
Tummat puulattiat, isot ikkunat, valkoiset seinät, kivan simppeli parveke, pienet söpöt makuuhuoneet, puistonäköalat, läpi talon asunto, iso - mutta ei liian iso vuokra. Unelma.

Muutto itsessään ei kyllä yhtään houkuttanut. Eikä tänä päivänäkään yhtään sen enempää. Kerroin olevani kiinnostunut asunnosta, samoin kuin varmaan ilmoittivat kaikki muutkin. En uskonut, että minkäänlainen tärppi voisi käydä, mutta onneksi meillä oli suullisesti ollut puhetta vuokraisännän kanssa että Vol 1 asunnossa asuminen jatkuu (vielä tuossa vaiheessa).

Ensin tuli Vol 1 kodin omistajalta tiedustelua, että paljonko olisimme valmiita maksamaan lisää, että Vol 1 koti säilyisi. Leuka kiristyi aavistuksen. Kiva että kysyi, tietenkin, mutta asettelumuoto: "kuinka paljon olisitte valmiita maksamaan lisää" kuulosti korviini oudolta. Tietenkin tajuan ja ymmärrän jokaisen putkiremonttiasunnon omistajan laskeskelevan yhtiövasteikkeiden nousua, vuokralaisen pitämisen järkevyyttä, myymisen mahdollisuuksia yms. omistajan huolia, mutta siltikin mätä kala alkoi löyhkäämään.
Meni viikko tästä mailikeskustelusta, ja sain ilmoituksen että vuokra-asunto, jota kävimme vilkaisemassa olisi meille tulossa. Päivää vaiko paria myöhemmin Vol 1 kodin omistaja ilmoittaa myyntiaikeistaan. On sanomattakin varmaan selvää, että loppu vuoden olen niin onnellinen tästä onnenkantamoisesta ja omasta uteliaisuudestani, sillä ilman minkäänlaista kotia ja muuttouhittelut taustalla ei kyllä hirveenä hotsita. Tietenkin meillä olisi ollut se laillinen puoli vuotta aikaa muuttaa asunnosta käsittääkseni, mutta mieluummin valitsen sen vaihtoehdon, että äkkiä pois jos vain mahdollista.

Kesälomani olin sihdannut kahteen viimeiseen heinäkuun viikkoon ja kahteen ensimmäiseen elokuun viikkoon. Kesälomaa en juurikaan ole ehtinyt viettämään, mutta olen kumminkin päässyt leikkimään viikonlopun verran keskiaikaa (kuvia tulossa kesäkuvaspämmissä), leikannut lääneittäin nurmikkoa, grillannut sateessa, laskenut lampaita, käynyt kirpputoreilla ja sen sellaista pientä. Isoille suunnitelmille ei tänä kesänä ollutkaan tilaa, koska olin nakittanut lomailuni putkiremonttisiivousta varten...oikaistuna: Muuttoa varten.

Haluaisin varovaisesti pikkuhiljaa elätellä toivoa, että saavuttaisin tämän kotiblogini "tarkoituksen", minkä suunnittelin ennen tätä kotipäiväkirjaksi muuttumista. Ollenkaan en ole ehtinyt muiden seurailemieni blogien uusia postejakaan vilkuilla, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa sitäkin ehdin jahka tämä muuttolaatikko asuminen helpottaa.

Ollaan kuulolla! Ja oikein lämmintä ja pirtsakkaa loppukesää blogimaailmalle!