Ensimmäinen kuusi

     Otsikkokin puhukoon puolestaan...meikäläinen koristeli elämänsä ensimmäisen joulukuusen ihan itse ja alusta loppuun. Joku muu huolehtikoon sitten tuon kastelupuolen. 

     "Meillä", siis minulla, ei joulua kodissa näy ollenkaan. Joulu on mukavaa loman aikaa toki, mutta perheen kesken kokoonnumme vanhempieni tilalla, jolloin kodin koristelu tuntuu vähän turhalta. Varsinkin kun tasan tarkkaan tietää, että tilalle kaartaessa tulee joulu vastaan jo postilaatikolla. Äitimme kun on varsin jouluhöperö...sanan mukaisesti.

     Vauhtiin kun pääsin, niin törmäsin ensimmäiseen ongelmaan jo heti kättelyssä...miten ihmiset ikimaailmassa saavat kuuseen valot kivasti yhdellä valosarjalla? Itse kulutin kaksi valosarjaa tähän mokomaan...eikä vieläkään mielestäni ole sopivasti/riittävästi valoa.

     Ja mitä koristeisiin tulee? Sanottakoon, että tuo äitiyslaatikko, jossa äitini koristeita säilyttää - on täynnä yhtä jos toistakin palloa, koristenauhaa, hahmoa, otusta ja pölypalloja. Ja nämä sienet! En tiedä oliko nämä kärpässienet edes tarkoitettu kuuseen, mutta minäpä ne siihen tunkasin.

     Samoin kun nämä äitini kädenjälkiä olevat tuohienkelitkin ripustin kuuseen. Eivät kuulemma nämäkään olleet kuusen varsinaisia koristeita, mutta minusta ne sopivat somasti kuusta koristamaan. 

     Joulunauhoista en ollenkaan innostunut, mutta nämä eri vuosikymmeniltä olevat kirkkaan hopeiset, valkeat, kultaiset ja sumuisen kultaiset pallot (huomasin yhden kohdalla että heh, lasia tosiaan olivat/ovat) pääsivät tähän kuusiprojektiin mukaan. 

Päivän valossa

Yössä

      Jännä projekti. Kuusen latva oli ja jäi liian pitkäksi, sillä kuulemma iso latva tukee hyvin kuusta pysymään kasassa, sillä nyt kun itse lähdin maalle siskoni kanssa, niin kissani tulivat tietenkin mukaan. Ja kuuset...niinkuin puutkin yleensä on tehty kiipeämistä varten..ja nuo lasipallot...Ei varmaan pidä sen enempiä selitellä, miksen laittanut koristeita kuusen alaosaan ollenkaan. Hih.

Kylmät ruoat askartelin koko poppoolle aatoksi, lämpimät eivät edes mahtuneet ruokapöytään.

      Joulun, rapsuttajien ja muiden kissakavereiden väsyttämät tyttöni. Tilda 6v vasemmalla ja Viivi ehkä 10v oikealla. Kuvattaessa nukuksivat kerrankin vierekkäin. Rauha maassa selkeästikin.

     Lähtöpäivän tunnelmissa Baccokin toivottelee rauhallista uutta vuotta kaikille blogissani silloin tällöin vieraileville otuksille!