Syyskuun aarteet

Onpas kivaa kun syksy tupsahti kirjavan vilpoisena Turkuun ja Kummalaan. Syksy on se aika vuodesta kun meikäläinenkin piristyy ja alkaa touhuamaan. Kesä on aina tuommoista itselleni henk.koht. tympeää aikaa eikä mikään oikein elämässä tahdo kiinnostaa - kunnes syksy tulee. Syksy on inspiroivaa aikaa ja tuho koettaa kaikille maailman öttiäisille ja pörisijöille. I like it.

Samaan aikaan sisäinen sisustajani on nyt kuulkaa herännyt. Viimeinkin! Johan sitä on koko tämän blogin aloituksesta asti ooteltukin. Meh!

Ja minun tapauksessani sisustusinto tietää sitä, että postipakettien virta on tasainen.

 Ja jokainen postipaketti mikä Kummalaan tulee, päätyy lähestulkoon aina kissojen tutkittavaksi. Viivi-mummo on erityisen tarkka tuoksuista ja hajuista.

 Sarvipari päätyy olohuoneen "mun osion" lehtiroskiksen täytteeksi, ja nämä kaukaa Thaimaan rannoilta saapuneet turistimuitoperhoset päätyvät vielä toivon mukaan joku kaunis päivä makuuhuoneeni seinälle. Seinäprojekti tosin saanee odottaa aikansa, sillä ajattelin että koetan keräillä näitä perhosia, sekä muista ötököitä useamman kappaleen ennen kuin alan seinään reikiä nakuttelemaan.

Samaan aikaan työpöydällä odottaa pari ketun pääkalloa, jotka tässä kohta puoliin pitäisi aloittaa omaksi projektikseen.

 Huonosti on näiden kaataja kallot puhdistanut, sillä luukudoksiin jäänyt rasva pruukaa tummentamaan kalloja ikävästi ja jättää näihin näin ollen tuommoiset tummat laikut, jotka ovat joko harmaita, ruskeita, tai tumman keltaisia värjäymiä luussa.

Näitä varten tosin tarvitsisi piipahtaa asetonikaupoilla että saa kaverit kylpemään parvekkeelle rasvanpoiston merkeissä. Tämän jälkeen luvassa valkaisukylpy niin sopivat kukkapurkkini täytteiksi muiden sekaan.

Tästä postauksesta voidaankin ehkä jo huomata, että suunta haaveilemalleni blogille on tämä. Ei siis kovin tavanomainen sisustusintoilija täällä suunnalla ja toivoinkin, että tätä minun omaa tyyliäni saisin viimein ängettyä lisää tähän blogiin.