Se oli kuulkaas elämäni ensimmäinen sienireissu se. Siis tämä pienen pieni kuvapostaus jääköön historiaan todistusaineistoksi siitä, että minähän otin ja menin mettään taas...(johan siitä mustikkamettästä on jo vuosi aikaa).
Mr. T. on osoittautunut innokkaaksi sienimieheksi, joten tämä reissuhan kyllä oli jo alitajunnassa kummittelemassa. Mettään tultaisiin menemään, ja sinne pusikkoonhan sitä sitten myös mentiin.
Matkalla mökille, tuli tien - mielestäni pusikkopolun - varrelta löytyi pari hyväkuntoista ja vieläpä ihan syötäväksi vielä kelpaavaa tattia. Älkää vain kysykö, että mitä tatteja. Ei nimittäin meikäläisellä ole aavistustakaan mitä me löydettiin.
Muutaman tunnin rämpimisen tulos. Pitää ihan tunnustaa, että metsässä rämpiessä luulin noita mustia sieniä roskiksi (ups). Onneksi en ehtinyt tallomaan kun käsky jo kuului poimia kaikki talteen. Hah!
Kyllä tästä meidän saaliista sai ihan mukavasti sieniä talveksi pakastimeen odottamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti