Vitriinit

Heippa ihmiset!

Tänään on se päivä, kun kauan suunnittelemani postaus saa viimeinkin kirjallisen muodon. Fiiliksen aiheuttaja on melko varmasti kevät - toisin sanoen siivousmaanikon kulta-aika. Tempaisin tässä taannoin kaapit uuteen uskoon. Ja tuolloin aloin miettimään, että voisin jakaa kaapin kehityksen eri vaiheet. 

Ja jollei jo aikaisemmin ole hiipinyt mieleen, niin nyt ainakin on luvassa juonipaljastuksia siitä - kuinka ikean kaappeja fiksailemalla saa aikaan aika makean projektin. 

Ikea ja Billy.

Haaveet vitriineistä alkoivat syntyä vasta siinä kohtaa, kun kirjahyllyn kirjojen päälliset, edustat, hyllyn päälliset ynnä muut alkoivat pikkuhiljaa täyttyä pieneläinten kalloista, jättösarvista, kivistä, kuivatuista kukista, apteekkarilasista, kemian työvälineistä...Tilaa oli saatava. 

Vanhaa, käytettyä ja kierrätettyä suosiessani, on ikea minulle kuitenkin jonkin asteen kompastuskivi. Sieltähän löytää aina jotain kivaa ja edullista. Muuuuuttei kuitenkaan tuohon elämän hetkeen riittävän edullista, jotenka kuvioihin tulivat kirpputorit niin facebookissa, kuin ihan tienraiteilla. Tori.fi, sekä huuto.net alkoivat myös kuumottaa joka päiväistä nettiselailua. 

Lopulta lykästi ja facebookin lukuisista kirpputoreista tarjosi myyntiin kahta ikean Billya, näihin kuuluvia yläosia sekä vielä kaikkiin kuuluvia lasiovia. Kuka ei tarttuisi tilaisuuteen? 

Valkoisina vitriinit pysyivät jonkun aikaakin, mutta kyllähän tarkoitusperät nopeasti selkeni kun nurkkiin alkoi ilmaantua vanhoja kirjoja, nuottilehtiöitä ja sanomalehtiä. Pelastusarmeijan "ota tästä" pisteet tulivat tutuiksi kun kaappiprojekti viimein sai tulta alleen. Naapurilta liisteritököttien jämät käyttöön ja pikkusiskoni ja minun kesälomaprojekti lähti käyntiin. 

Työvaihekuvat on otettu silloisella puhelimella, joten pahoitteluni kuvien rakeisuudesta, sekä pimeydestä. Jokunen pimeä kuvakin pitää mukaan laittaa - varsinkin jos kyseessä on tuomitseva avustaja. 

Tehostetta ja syvyyttä vitriineihin sain käyttämällä sisustusmuovia. Miksiköhän tätä nyt kutsuttiin? D-C-Fix?

Kolmas, eri tuotantoerää oleva vitriinikaappi siirtyi muuton yhteydessä Mr. T:n juomakaapiksi :D

Kuvakammion löytö - haukotteleva mielensäpahoittaja.

Vuosia ja muutamaa muuttoa myöhemmin löysin lamput vitriineihin. Talvisin harmitti pitkään etten ollut löytänyt kaappeihin sopivan kirkkaita (ei missään nimessä keltaisia) valoja, jotka oikein pamauttaisivat sisällön ihmisten silmiin. Kiitos Clas Ohlson ja aivan sattuman mukainen vahinko. Olin näet hakemassa ihan jotain muuta kuin valoja (keskellä kesää), mutta sattui onneksi silmään. Muutaman kauppareissun se kyllä vaati, että sain jokaiseen hyllyväliin lampun. 

Luultavasti helpompia ja yksinkertaisempiakin tapoja mieleisensä vitriinien duunaamiseen on, mutta me mentiin tällä tee-se-itse taktiikalla ja minä ihan ainakin tykkään. Vielä ei ole olohuoneen pöytää, eikä tv-tasoa kummempaa DIY-hässäkkää tässä taloudessa nähty, mutta saapi nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kiitos kun kävit kääntymässä! Jätä ihmeessä puumerkkisi, mikäli teksti herätti kiinnostusta.

Kyläkoulujen huutokaupat

Hei vain vierailija. 

Tervetuloa kansakoulutunnelmaan.

Tätä nykyä kun vanhoja kyläkouluja lopetetaan nopeampaan tahtiin kun uusia ehditään rakentaa, niin tämähän on yksi aarreaitta tässä suunnassa.  Monissa kouluissa, myös omassa ala-asteessa aikanaan tuli pulpetilta pulpetille kierrätettyä jos jonkunlaista täyttötyötä. Tintit, lokit, haukat, mitä näitä nyt on oli omassakin kyläkoulussani oppimateriaalina, vaikka syntymävuoteni napsuukin vasta -87 pinnassa. Nyt näitä useamman vuosikymmenen ikäisiä luomuksia on kerääntynyt vuosien saatossa kokoelmaani monia eri teitä pitkin. Tätä nykyä en ole enää järin kiinnostunut täytöistä, ja suuremmasta osasta olenkin jo luopunut, mutta onhan nämä symppikset ollut pakko säästää.

Eikä! Kattokaa nyt mitenkä suloinen tämä on.

Pieni viiskymppinen vanhapoika. Puualusta on käsin aikanaan maalattu kiveä muistuttamaan ja jälleen kerran kun pölyjä näistä hinkuttelin - niin sain taasen tämän kiven värin näyttämään kuin uudelta. 

Uskomattoman varovainen näiden kanssa saa kyllä olla. Jalat alkaa olemaan jo niin huteraa tekoa, että rautalangat tahtoo pilkottaa. Siivet ja sulat eivät pysy enää omassa mallissaan, mutta kaippa sitä tämä sama kohtalo on itsellä eessä tässä ajanmittaa.

Lähestulkoon jokaisesta täytöstäni löytyy vuosiluvut, tekijän nimi, eläimen nimi suomeksi/ruotsiksi/latinaksi, joskus jopa koulukin mainittu. Nostalginen fiilis näistä tulee itselle, mutta eipä näitä juuri enää muualla kuin luonnontieteellisissä museoissa näe. Luontoa jos ei ota lukuun ;)

Kädentaitomessut, Turku

Turussa pidettävissä kädentaitomessuilla, tai pitäisi kai enemmänkin tarkentaa - antiikkimessuosastolla. Antiikki on yksi asia mikä kiinnostaa itseäni sisustuksellisesti hyvin pitkälle. Tai lähinnä ne sattumat mitkä tulee vastaan. Harvemmin etsimiäni aarteita löydän, mutta nyt tuli vastaan isojen lehtisten seassa aarre. 

Kyseessä ihmisen anatomiaan, lyijykynällä taitein tehty kuvituskuva, joka on säästynyt tulipalolta. Ja joidenkin mutkien kautta löytänyt tiensä antikvariaattiin lintu-, kasvi-, kalakuvien keskeltä. Kuva vuodelta 1842.

Mielestäni kyllä erihieno kuva. varsinkin kun tämän on annettu olla mustuneine reunoineen ihan tälläisenään. 

Kuvaan nappasin mukaan kauan himoitsemani Jalo desing-hälytin. On tämä niin hieno. Ja jotenkin sopii meidän kotoon oikein hyvin. Löytyykö omasta kodistasi mieleinen palohälytin/sammutuslakana? Kovasti koetin messuilta löytää sammutuslakanapussin päällistä, joita näin Tampereen käsityömessuilta. Eipä löytynyt, joteen etsinnät jatkuu jahka jossain taas tulevat vastaan. 

Hyvää naistenpäivää

Peter Pepepr Red - kuva lainattu netistä

Hyvää naistenpäivää ladyt!

Ostinpa tuossa muutama päivä sitten siemeniä. Peter Pepper Red nimellä singneeratun chilin kasvattamista ajattelin kokeilla. Aikaisemmin en ole juuri siemenistä mitään ollut kiinnostunut kokeilemaan, mutta tämähän on hauska. Saas nähdä saanko kasvatettua omia pippelichilejä.

Maultaan pitäisi sitten olla keskivahva käsittääkseni - joten mahdollisuudet on sen käyttämiseen ihan ruoanlaitonkin teemoilta :'D.

Itseni tämä näky ainakin sai hymyilemään. Toivottavasti teitäkin.

Kevät!

Ai että mä sanon miten ihana fiilis! 

Yleisemmin kevätmasennuksesta kärsivänä yksilönä on jotain poikkeuksellista ilmassa, kun aurinko paistaa ja mieli maireana. Sisustuskärpänen iski myös tämän blogin uudestaan "avaamisen" merkeissä.

Monissa aikaisemmissa merkinnöissä olen manannut tätä elämäni sekamelskaa, joka ei ole antanut sijaa asettumiselle. Nyt jotenkin kun mieli on pirtsakka ja näpäkkä - tekee mieli jo huokaista helpotuksesta tämän kauan jatkuneen muuttamisen rauhoituttua (ja toivon mukaan poistuttua elämästäni hetkeksi).

Ja ilman sen suurempia selittelyjä, päädyin ostamaan ensimmäisen kalman tähän uuteen kotiin. Entuudestaanhan näitä kalloja löytyy hyvinkin kirjava joukko, mutta tämä kaveri -ystävien kesken majava - on ollut jo pidemmän tovin hakusessa ja nyt sen viimein hyppysiini sain. 

Tämä toveri tulee päätymään muiden aarteiden kanssa vitriinien sisuksiin, ja voinkin luvata, että seuraavat postaukset tulevat todellakin täyttymään sisällöltään tämän kodin normaalista poikkeavista keräily- kuin sisustusideoistakin.

 Uutta ja epänormaalia pian luvassa lisää :).

Kaktusfarmi keittiössä

Tiiättekö sen tunteen kun jatkuvien muuttojen jälkeen alkaa fiilis kodin suhteen nousta ja alat jo alitajunnassasikin sekoamaan kaikenlaisista ideoista ja suunnitelmista. Asuntomme on yksi kävelävä kaaos edelleen, tai ainakin sellanen täysin suuntaviitaton laitos, mutta tämä radio on löytänyt paikkansa keittiön pöydältä.

Keittiön pöytänä meillä toimii tällä haavaa pikkuveljeltäni saatu jatkettava ruokapöytä, josta en vielä tiedä että tykkäänkö vaiko enkö. Pöydässä on hyvää se, että radio (joka on vain koristeellinen elementti) jää sopivasti ikkunan alle, eikä näinollen tule palaamaan vaaleaksi. Jaaaaa nooo, sitten kun se on niin hyvällä tasolla ja aurinkoinen paikka niin tulin funtsineeksi sijoittavani elämässäni ensimmäisen kerran kaktukseen. 

Jep. Kaktus.

Ja mitä rumempi - sen parempi.

Plantagenissa kun oli tämä alennuskuponki kampanja, jossa sai valitsemastaan kaktuksesta tai mehikasvista -50% niin miepä etsisin sen rumimman mahdollisen. Hihi. Toisin sanoen tämä oli mielestäni se hienoin, ja näyttäähän nyt nuo piikkipesäkkeet jonkin sortin irvistäviltä naamoilta.

Vaan olisipa kaikki sitten jäänyt siihen, suunnitelmahan levisi nimittäin ihan käsiin...Päätinkin että yhden kaktuksen sijaan voisi olla tosi kiva, jos radion päällinen olisi sitten kaktuksia täynnä. Jos tämä ensimmäinen siis selviää käsittelyssäni.

Suunnitelmanihan siis oli ajan kanssa kerätä kaktuksia. Kokeilla ja opetella...muttah...kuka sanoo ei, jos on minikaktuksia hintaan 2kpl 5e. Ja nämä oli jotenkin symppiksiä kaikki niin lähtivätpä mukaan.

Jaaaaaa sitten tämä. 

Minusta tämäkin oli jotenkin niin hieno ja söpö kaikkine osineen, etten voinut jättää ainokaisena sinne nötköttämään. Myönnettävähän se oli, että tässä kohtaa olin jo täysin menetetty tapaus näiden kasvien suhteen. 

Ja tästä plantaden lankeamisesta päästäänkin sitten piipahtamaan stokcmannilla. Silloin tällöin tulen kiertäneeksi stokkan yläkerran kasviosaston ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Välillä juuri täältä tekee hyviä ja edullisia kasvilöytöjä - ja nyt oli vastaan tullut tämä äärimmäisen omituinen jannu. Kaktustahan tämäkin on, mutta katsokaa nyt miten nuo näyttää minivarpailta jostain animaatiosta! Ihana ja omituinen. Pakko saada.

Mr. T. kulkee bussilla arkisin opiskelupaikalleen keskustan kautta, joten pienesti vinkkasin häntä käväisemään hakemassa tälläisen rumiluksen meille kotiin.

Voin vaan kuvitella miten silmät pyörivät herran päässä, mutta yllätyksekseni keittiössä olikin odottamassa seuraavana päivänä kaksi kukkapakettia!

 *tirsk*

Eipä varmasti tarvitse harmitella, että en saanut haluamaani hetkessä...kävipä vain itsellenikin yllätyksellisen nopeasti tämä varovainen kokeilu. 

Hyvän näköinen kokonaisuus tästähän tuli mielestäni.

Isoin kaktus ei tietenkään enää mahtunut radion päälle niin pääsi se sitten marmoritarjottimelle. Viereensä kaktus sai Mr. T:n matkamuiston Aasiasta. Rahan ja onnen tuoja meidän kotiin. Jälkimmäinen tavoite aikahyvällä mallilla, koti löytyy. 

Fiilistelykuva. Aurinko pilkahti hetken aikaa kun piikikkäitä ystäviäni asettelin näytille.

Suomi 100

Pieni nopsa päivitys tästä päivästä eteenpäin. Tälläisessä tuhinassa ja tohinassa on mennyt viime ja tämä viikko. Itsenäisyyspäiväkakkuja on tullut tehtyä moneen lähtöön. Tämä päivä menee huiliessa pitkien työpäivien jälkeen.

Mutta nyt kun iltapäivä on pitkällä, voipi iloisin mielin toivotella kaikille hyvää itsenäisyyspäivää :)