Sohva draamaa talon täydeltä

Muutosta on jo jonkin aikaa tänne K-kadulle, mutta asiat sujuvat jokseenkin hitaasti. Suuremmaksi oksaki siksi, että muutto oli varoittamaton, ja vähäiset säästöt, mitä oli - hupenivat hyvin nopeasti tähän prosessiin. Onneksi kumminkin tekee isommallekin daamille hyvää kammeta itseään lattialta ylös sillon tällön. 

Noh, hölinät sikseen. Jysk tuossa mainosteli telkkarissa synttäreitään ja bongasin sieltä tämän kivan HAVDRUPin divaani vuodesohvan. Samalla opiskelin miten jyskin luottokauppa toimii. Harmikseni liikkeeseen mennessäni ja kauppaa tehdessäni, ei myyjäpoikakaan oikein tiennyt miten koko homma toimii. 

Pari päivää täyttä epävarmuutta että ostinko nyt sohvaa vaiko enkö. Kahden viikon odottelu ja jännäkakka fiilistely loppui kumminkin siinä toisen viikon alussa kun puhelin pärähti.

 Vuodesohvan kokoaminen olisi sekin voinut olla hippasen helpompi. Nimittäin! Osat puuttui, ne pienet nippelinappeli osat - ruuvit, liitoslaatat, mutterit sun muut puuttui vallan. 

Viime näkemän on sitten asuntoon palautunut jo iso joukko kasvejakin, mutta näiden paikat ovat vielä hukassa. Varsinkin kun ei vielä ole oikein kukkapöytiäkään...On varmaan sanomattakin selvää,että välillä mä oikeasti ihmettelen mikä idea oli luopua varsinaisista huonekaluista tämän sisustuskrääsän sijaan. Ainiin...kerroinko jo, että muutettiin sitten myös ilman lamppuja? Köhömn..kuvan vasemmassa laidassa on huushollin ainoa valo tällä hetkellä (wc:n ja liesituulettimen valoa laskematta). Tuotah...hienot ideat kunniaan \o/.

Kymmenen vuoden ikään yltänyt Viivi-neiti ainakin tykästyi uuteen nukkumapaikkaansa. Jonkun verran murhaavia ilmeitä onkin jo tässä viikkojen ajan tullut lattialta tai asunnon ainoalta pehmeältä tuolilta. Kyllä nyt vanhan piian kelpaa!