Työtila

 

 Kivasti paistoi aurinko ja sain viimein inspiraation kuvata vähän tätä huoneistoa kokonaisuudessaan. Oma niin sanottu työhuoneosioni kämpästä näyttää tältä. Mukava alue parvekkeen edessä. Tästä osasta koetin mallailla tuollaisen maailmanmatkaaja henkisen sisustukseltaan, vaikka meikäläinenhän ei kyllä missään juuri ole reissaillut :D.

Matkalaukkupinossa on niin puusta, vanerista ja pahvista tehtyjä matkalaukkuja joihin ikeasta ostin 0-9 numeroilla printatut laput. Nyt laukkujen kanssa mennään numerossa seisemän. Jokaisen lappusen taakse tein dymolla tägit siitä mitä mikäkin matkalaukku sisältää. 

Mielettömän kiva tori.fi löytöni on odottanut seinälle pääsyään jo edellisessäkin kämpässä, mutta remontin vuoksi kartta ei koskaan seinälle saakka päässyt.

 Historiallisen siistillä työpöydälläni ei oikeasti koskaan ole näin tyhjää ja järjestelmällistä. Nyt ihan vartavasten raivasin puupintaa näkyviin. Työtuolin selkänojaa vasten lepää äitini ensimmäinen kudontatyö (jolla on jo siis kymmeniä vuosia ikää). Pöydällä lepäilee vanha putkiradio, sekä kukkapurkkeina muutama keittiötölkki täytettynä luonnon ihmeillä. Lehtiroskis taasen löysi uuden käyttötarkoituksen. Roskiksesta tuli hieno koriste-esine kun sen pikkuhiljaa on saanut kerättyä kukkaralleen peuran ja poron sarvia.

 Vanha karttapallolamppu on makea kirppislöytöni 12eurolla. Toimiikin vielä.

Kuvaillessani työtilaa bongasin pienen ihmeen. En ikinä, koskaan aikaisemmin ole saanut orkideoja skarppaamaan elämisen ohelta kaupasta ostetun kukinnan jälkeen...ja katsokaa mitä bongasin! En kyllä yhtään tiedä mikä tämä töttörö on, mutta elossa tuo pieni pirulainen on.

Vähäsen lähikuvaa roskiksestani. Roskiksen olen osatanut H&M:n sisustuspuolelta.

 Työtilani kattolamput :). Minusta passaavat työtilan henkeen oikeenkin hyvin.

 Ja postimies/nainen toi postia! Nämä löytävät pian tiensä olohuoneen pöydän sisään, mutta arvaatteko mitä luita nämä on?

Oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Rottaset

Syksyisiä tuulia Kummalasta!

Täällä on sisustusvimma ja polte ihan valloillaan kun viimeinkin pääsin puuhastelemaan keräilyesineiden kanssa. Keräilyesinehän voi olla jonkin sortin posliiniastiasarja, kirja, nukke, tai ihan mikä tahansa - mutta tässä osoitteessa keräilyesineeksi lasketaan myös...luurangot. 

 Kaksi täyskasvuista rottaa saapui siististi paketissa, hännät, takajalat ja lonkat irrallaan. Vitriinikaappiin kaksikko jo ehti päästä silppuisina (lähinnä turvallisen säilytyspaikan vuoksi), mutta viimeinkin sain tehtyä kavereille jotain. 

 

Kaverini liimaili puolestani osat paikalleen, sillä itseläni on tätä nykyä ihan järjetön ongelma käsien tärinän kanssa. Vuosia vältelty ongelma käsien kanssa on alkanut löytää jo sen pisteen, että  pitää varmaan valua johonkin lasaretin tapaiseen paikkaan vähän ohimennen mainitsemaan asiasta.

Kenkälaatikossa kuljetetut kaverukset ovat kuitenkin nyt kotona ja uskomattoman hauraita/kevyitä on nämä putsatut ja liimaillut luut. Seuraavat rotat ajattelin hahmotella mallipiirroksin johonkin poikkeavampiin asentoihin lasikupuken sisään. Nämä kaverit saivat jäädä edustamaan ihan normaalia asentoa.

Ja sinnehän toverit pääsivätkin, vitriiniin muiden kalloilujen seuraksi.

Syyskuun aarteet

Onpas kivaa kun syksy tupsahti kirjavan vilpoisena Turkuun ja Kummalaan. Syksy on se aika vuodesta kun meikäläinenkin piristyy ja alkaa touhuamaan. Kesä on aina tuommoista itselleni henk.koht. tympeää aikaa eikä mikään oikein elämässä tahdo kiinnostaa - kunnes syksy tulee. Syksy on inspiroivaa aikaa ja tuho koettaa kaikille maailman öttiäisille ja pörisijöille. I like it.

Samaan aikaan sisäinen sisustajani on nyt kuulkaa herännyt. Viimeinkin! Johan sitä on koko tämän blogin aloituksesta asti ooteltukin. Meh!

Ja minun tapauksessani sisustusinto tietää sitä, että postipakettien virta on tasainen.

 Ja jokainen postipaketti mikä Kummalaan tulee, päätyy lähestulkoon aina kissojen tutkittavaksi. Viivi-mummo on erityisen tarkka tuoksuista ja hajuista.

 Sarvipari päätyy olohuoneen "mun osion" lehtiroskiksen täytteeksi, ja nämä kaukaa Thaimaan rannoilta saapuneet turistimuitoperhoset päätyvät vielä toivon mukaan joku kaunis päivä makuuhuoneeni seinälle. Seinäprojekti tosin saanee odottaa aikansa, sillä ajattelin että koetan keräillä näitä perhosia, sekä muista ötököitä useamman kappaleen ennen kuin alan seinään reikiä nakuttelemaan.

Samaan aikaan työpöydällä odottaa pari ketun pääkalloa, jotka tässä kohta puoliin pitäisi aloittaa omaksi projektikseen.

 Huonosti on näiden kaataja kallot puhdistanut, sillä luukudoksiin jäänyt rasva pruukaa tummentamaan kalloja ikävästi ja jättää näihin näin ollen tuommoiset tummat laikut, jotka ovat joko harmaita, ruskeita, tai tumman keltaisia värjäymiä luussa.

Näitä varten tosin tarvitsisi piipahtaa asetonikaupoilla että saa kaverit kylpemään parvekkeelle rasvanpoiston merkeissä. Tämän jälkeen luvassa valkaisukylpy niin sopivat kukkapurkkini täytteiksi muiden sekaan.

Tästä postauksesta voidaankin ehkä jo huomata, että suunta haaveilemalleni blogille on tämä. Ei siis kovin tavanomainen sisustusintoilija täällä suunnalla ja toivoinkin, että tätä minun omaa tyyliäni saisin viimein ängettyä lisää tähän blogiin.

Kesän kuulumiset muistiin osa II

 Kesäkuulumisia osa kaksi!
Harmikseni nämä Sara Hildénin taidemuseon kuvat on napattu vain puhelimella, mutta onpahan muutama mieleenpainunut muisto jaettavaksi asti kumminkin.

Ron Mueckin mielettömän mahtavia patsaita kävin Tampereella elokuussa katselemassa.

 Ja eläimiä!
Viimeisellä elokuisella lomaviikolla pääsin ystävieni J:n ja N:n kanssa Korkeasaaressa. Viimeinen reissuni sinne tuli tehtyä ala-asteikäisenä, joten jo oli aikakin päästä käymään uudestaan. Kuvat saaresta ovat kaikki N:n ottamia :).

Kiitos kuvista!

Kesän kuulumiset muistiin osa I

Blogihiljaisuuden rikkominen sopinee tähän syyskuun aurinkoiseen päivään. Viimeisiä kauniita ja lämpöisiä päiviä varmastikin jo viedään ja minähän aion viettää ne sisätiloissa. Osaksi ihan siksi, että juuri heräilin pitkäksi venyneiltä päikkäreiltä.

Elikkäs! Viime vuosihan oli kesälomani muodossa täysi katastrofi kun muutot ympäri Turkua ja nyt oli kokonainen kuukausi oikeasti lomaa loman muodossa.

 Ja elokuun harmaan sateisena päivänä pääsin vanhempieni seuraneitinä käväisemään Marttilan Nostalgiamuseossa. Yksityishenkilön järjenvastaisen suuri kokoelma --- kaikkea. Mieletön kokoelma kaikkea mitä vain keksimään pystyy. Suosittelen kesäreissuksi kenelle tahansa.

 

Aivan ihana musea, ja museon omistaja. Olimme perheeni kanssa tuona sateisena päivänä ainoat vieraat, joten saimme kurkistaa myös muualta yleisöltä suljettuja aarrehuoneita ja latoja.

Jokainen elokuun ensimmäinen viikonloppu, siitä asti kun kahdeksan vuotta olen täyttänyt olen ollut yhden viikonlopun torimyyjänä. Ja ainoa paikka missä olen torimuijana pyörähtänyt, on Tammelan Hakkapeliitta tapahtuma.

 Tapahtuma järjestetään Mustialan koululla ja miljöö on minusta mitä mahtavin keskiaikaisen tapahtuman jäjestämiseen.

 Kolme vuotta sitten perin isoäitini myyntikojun. Ja oman isoäitini kanssa olenkin ollut pikkutytöstä lähtien tuolla ja hänellä kun ikää alkaa olemaan jo sen verran, ettei nuo toritapahtumat ole enää se hänen suurin juttunsa. Perein häneltä sitten tuon vanhan kojun ruumiin, joka tänäkin vuonna omien ja siskoni käsitöitä varten pystytettiin.

 Tälläisiä kesäkuvia mahtuu ensimmäiseen kesäpostaukseeni, ja vielä toisen koetan askarrella itselleni muistoksi tältä kesältä :).