On ne siistit kodit...ja sitten on tämä meidän

     Kun siivouksesta pitävän ihmisen kotiin iskee innottomuus, kiinnostuksen puute, uupumus, sekä se tila, mikä kätkee sisäänsä kaiken mahdollisen "minua ei kiinnosta" aiheen sisällä olevan massan. Näiden kuvien ottamisesta on jo hetki, mutta ennen kuin julkaisen tänne mitään muuta - haluan iskeä itselleni muistutuksen kaaoksesta minne en halua palata.

     Elikkäs, tosiaan, niinkuin olen itsekseni täällä jo useampaan otteeseen postannut - on tämä kodin tekeminen ollut yhtä helvettiä. Mikään ei ole oikein ottanut tulta alleen minkään kanssa. Eikä asiaa ole todellakaan auttanut ympärillä elävien ihmisten ihmetys siitä, miten kotini ei vieläkään ole löytänyt omaa paikaansa. Puhumattakaan, että miksi vieläkin huonekaluja puuttuu ja muuta sellaista. 

     Tervetuloa kaaos. 

Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain viimein hankittua edes verhot tähän resuiseen asuntooni. Ja mitä, tältäkö kaaos näyttää? Kyllä. Täällä ainakin. Kaikki ihanat blogit mitä seurailen ovat aina vimpan päälle siistejä, tahrattomia, järjestyksessä ja hyvällä maulla sisustettuja. Pommin jälkiä ei siis näy yhtään missään...ja se kai varmaan onkin kotiblogien pitäjien se sisin idea. Meillä taas kukaan ei ole jaksanut piilotella mitään tämn muuton yhteydessä. Kukkikoon kaikki risut ja ruohot, niin ne meillä ainakin tekee. 

     Muutossa rikkoontunut kukkaruukku makaa edelleen jätesäkissä ja heinäseiväskukkakeppi pysyy vain vaivoin pystyssä. Muut kasvit, mitkä tekevät hidasta kuolemaa tai vahingossa kukoistavat ovat jokainen vielä omaa paikkaansa. Nojatuoli, joka on risainen ja rikki ei on rikki ja risainen edelleen. Kangasta, ompelukonetta ja tekijäänsä odottaa. Matot ovat vinksallaan ja pölyiset. Tarramatot pitisi ostaa. Sohvapöytänä kuvassa toimii vanha tv-taso, olohuoneen pöydän ollessa työnalla. Kuvassa jo paikalleen tomun ja pölyn keskelle löysi viimein ostamani tv-taso mihin oli viimein varaa. Vilttimytty lattialla, pölypalloja nurkissa, lattiatyyny runtussa sohvan nurkassa odottamassa että joku siihenkin päällisen ompelisi...

     Tammikuun edistysaskel on tosiaan tästä siirtyminen uuteen tv-tasoon. Ikean uutuus taso oli kaunis, ja sopii mielestäni tänne tummaan asuntoon ainakin toistaiseksi. Maalaan sen sitten myöhemmin sopivammaksi jos niin on. Tämä pieni onneton tv-taso alkoi jo näyttää naurettavalta kun pelikoneet, viritin vahvistin, kaiuttimet sun muut tursuivat miten sattui. Muutos eteni tosin vain tason vaihtoon, kaikki muu on toistaiseksi vielä jäänyt.

     Ja voi kaaos sanon minä. Tuleva toimisto/työ/nörtteily nurkkani ei sekään kyllä nyt elämää hengi yhtään mihinkään suuntaan. Jos jostain olen iloinen, niin tämä näivettyminen sekasorron keskellä on alkanut herättelemään itsessäni pientä minimalistia, joka aikoo päästä osasta tavarasta eroon mahdollisimman pian.
     Tori.fi, FB-kirpparit, pelastusarmeijojen keräykset! Täältä mä tuun ja aion kevään aikana viimeinkin saada jotain tähdellistä aikaan ja karistaa viimeinkin nämä nurinat ja narinat. Närästää nimittäin hieman tämä vässykkämäisyys. Hah!