Kauan ja hartaasti on lunta odoteltu - sitä saamatta. Mutta nämä parin vuoden takaiset "talvimaisemat" ovat aikalailla lähellä maisemia näin alkuvuodesta. Pienestä lumihahtuvasta innostuneena kaivelin nämä vanhemmat kuvat esille koneeni syövereistä. Olin kyllä aika vakuuttunut että aika tai vaihtoehtoisesti sähläykseni olisi voinut jo nämäkin veitikat kadottaa bittiavaruuteen.
Kuvat ovat ajalta...hm..ilman että suuresti valahtelisin 2013 tai 2012, ajalta jolloin keräilyni olivat vasta aluillaan. Ja tosiaan, tämä postaus jos mikä on erinomainen kertomaan blogini tulevaisuudesta ja sisustus..maustani? Keräilen siis muun muassa kalloja. Osan jätän itselleni, osan myyn eteenpäin kirpparimeiningillä meille muille "hulluille", jotka muovikallojen sijaan sisustavat kotiaan luonnon omilla antimilla.
Metsä, jossa kävin kävelemässä tuolloin aikanaan, on isäni tilan laitametiköitä. Paikka, johon 90-luvulla oli pari onnetonta pelloiltaan lähtenyttä lammasta eksynyt.
Löydätkö? Itse olin vähällä kävellä ohi tämän, ilmeisesti ketun piilottaman kallon.
Sieltähän mukaani nappasin myös tämän, ilmeisesti pässin kallon, jonka itseasiassa vasta viime syksynä kävin hakemassa tuolta kivenkolosta. Oli tuolloin käveltäessä niin paljon pakkasta (olisiko jotain reilut -25 ollut) että mokoma oli jäätynyt pysyvästi paikalleen. Vasta viime vuonna muistin jättäneeni kallon paikalleen. Siellähän se maaseudulla odottelee kyyditystä kotiin, jonka jälkeen luvassa pesu ja puunaus. Katsotaan löytyykö toverille koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti