Parveke

Huhtikuisia kaaosmuistoja!

Olenkin jo aikaisemmin maininnut kärsineeni isomman sortin kaaoskuormasta. Muuttorumbien jälkeen on innostus kodin laittamiseen ja puunaamiseen jäänyt täysin. Ja...tässä raaka ja muista blogeista jonninverran eroava kuva. Nimittäin! Kaaos! 

Näistä kuvista puuttuu täysin se kodinomainen järjestely, siisteys ja virheettömyys - tässä sopassa on sitä kaikkea ja enemmänkin. Muuton yhteydessä oli olemassa pieni pala innostusta, jonka aikana sain sentään tuon lattian rakennettua...mutta sen jälkeen tilalle vyöri kuvanomainen kaaos ja hävitys...

Sekä kissa mielipiteineen...

Tällä ilmeellä itsekin parvekettani vilkuilin, ihme miten tuo minimaaminenkääpiötarzan oli raapispuupesään edes päässyt :D.

Yhtenä huhtikuun lauantaina päätin sitten tehdä viimeinkin edes jollekin asialla jotain ja näin ollen raivasin tuon pienen nurkkauksen kokonaan. 

Aurinkokin etsi sopivasta kaikki pöly yms. piilot ritilälattian välistä. 

Minä ja Neiti M emme ole ikinä, koskaan emmekkä milloinkaan tehneet minkäänlaista puutarhaviljelystä. Emme ikinä. Kerran, ensimmäisessä kodissani kahdeksantoistavuotiaana asuessani taisin kokeille, mutta silloinen Nelli-kissani otti ja rakensi pesän istutuksiini...joten jätin koko harrasteen kokeilemisen tasan sitten siihen. 

Nyt sitten ajattelimme Neiti M:n kanssa kokeilla, että millaisia parvekehortonoomeja meistä saattaakaan tulla jos yhdessä kokellaan. Hieman pelottaa ja jännittää...siinä missä tätä projektia taustalla seuraajiakin kuulemma. 

Parvekkeen kaaoksesta löysin äidiltäni saaman, kirpputorille tarkoitetun hedelmäritiläkorin (sellaisen minkä saa jemmattua sisekkäin nuo koriosat), josta tein alustavasti kukkatelineen parvekkeen henkaritelineeseen.

Neiti M:ltä liikeni alustavaan käyttöön vanha yöpöytä, jonka joskus aikoinamme minun ensimmäiseen kotiin dyykattiin roskiksesta. Nyt tuo pöytä on palvellut jo montaa tarvitsijaa ja viimeisempänä Neiti M:ää ihan yöpöydän omassa, tarkoituksellisessa merkityksessä.  Yöpöydälle pääsi pari purkkiin istutettua mansikkaa, ja tigerista ostettuun istutuskipposeen me istuteltiin sitruunabasillikaa. Tuo ns. kasvikoppa oli 0,50€ kirppislöytöni joskus vuonna nakki. Ja olinkin sitä itseasiassa laittamassa eteenpäin, mutta Neiti M halusi tämän säästää. 

Joskus jostain lehdestä näin mitenkä vanhoja kattiloita ollaan käytetty hyväksi kodin sisustuksessa. Niihinhän kivasti saa vaikka mitä, ja meillä niihin päätyi hulluilta päiviltä ostamani ulkokukat...jotka levisivät kuin jokisen eväät joka suuntaan. Kuulemma niiden pitäisi kasvaa pieninä ja somina...kun taas.. Niin. 

Linnunhäkki on tori.fi löytöni. Kamalassa kunnossa ja alusta rikkonainen, mutta nerokas ajatus syntyi ja ujutimme kirsikkatomaatin häkin sisään. Kivan näköinen mielestäni tuli.

Hetken siinä sitten pyörittyä tuli tarve jonkinsortin pöydälle ja tätä virkaa nappasin olohuoneesta ajamaan vanhan puulattikon, johon isäni sahasi päälilaudat päälle. Nyt on vesimeloneilla itämispaikka ja mansikkamaa vain leviää.

Lemmikki on lempikukkani luonnossa, ja kun tälläinen tuli plantagenissa vastaan niin pitihän siihen myös sitten sijoittaa.

Ilmeisesti meillä on Neiti M:n kanssa sukuvikana perimässä tälläinen pieni taipumus liioitteluun ja asioiden "hanskasta lähtemiseen"...nimittäin, nyt kun yhdessä laiteltiin ja puuhasteltiin niin tultiin tulokseen että kyllähän meidän nyt sitten pitää omat potutkin kasvattaa.

Ja meidän äitimmehän innostui myös...vaaaaaikka ei ehkä olisi tarvinnut. Nimittäin, saimme yksi kaunispäivä Timo potui kuusi kappaletta :D.

Ja tottakai kaksi hulluahan ne sitten myös istutti.

Vähän pelottaa että mitä meidän tästä parvekekokeilusta oikein tulee, mutta sitähän ei koskaan tiedä ellei kokeile :'D.

Pitäkäähän meille peukkuja!