Kesäkuulumisia, osa I

Kakolan graniitista murikka murikalta rakennettu Kakolan rangaistuslaitos

Kesä alkaa olemaan pitkä ja sumuinen muisto vain, mutta elämä on tätä meikäläisen kompassia höykyttänyt sen verran hyvin, että omaksi ilokseni ajattelin tehdä lyhyen kesämuistelon. Muutto ja remontti on nyt ollut päällimmäisenä mielessä, mutta silti kaiken kylkiäiseksi ollaan Mr. T:n kanssa ehditty hieman harrastaa kulttuuria. 

Viimeinen mahdollisuus oli päästä turistiksi hurjan historian omaavaan Kakolaan. Turun keskustassa sijainneessa vankilassa tuli Kakolan puolella käytyä keväällä ja myöhemmin elokuun lopussa Läänin vankilan puolella.

Osastojen asukkaiden tavaroiden säilytystila

Kovimpien poikien sellilinja

Eristyssellit yksiöasumiseen

Tulevaisuudessa kolmikerroksinen selliosasto muokkautuu yksiöiksi ja kaksioiksi.

Muutama kuva myös Läänin vankilan puolelta, täällä asuivat sitten ne kevyemmät sankarit Matti mukaan lukien ;).

Läänin vankilan puolella sijainnut naisten siipi

Mielenkiintoisia reissuja molemmat. Sääli että kaikki tämä tullaan suuremmaksi osaksi purkamaan ja tilalle rakennetaan kovaa vauhtia asuntoja. Onneksi paikkoja riitti tämän kesän kierroksilla niin pääsimme molempiin vankiloihin viimein tutustumaan.

Muutosten pieksemä

 Kummalassa on ollut hyvin hiljaista sitten alkuvuoden ja kevään. Neiti M. ja Mr. T. vaihtoivat asuntoja keskenään, ja elämä alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa asettua mukavasti aloilleen...

Tuparikutsuja ystäville lähetettiin, asuntoa viimeisteltiin, ikeaa vallattiin uusien huonekalujen toivossa, mittatilauslautoja hankittiin tee-se-itse tv-tason, sekä aksolan tason päälle. 

Ja sitten pirahti puhelin. 

Asunnon omistaja ilmoitti että saamme 6kk aikaa etsiä uusi asunto. Vuokralaisen elämä ei ole kovin helppoa, varsinkaan kun tilanne menee siihen että omistaja päättää antaa asunnon lapsenlapselleen ylioppilaslahjaksi...

 Suurinpiirtein 18 asunnon jälkeen pääsimme vilkaisemaan Turun keskustan ulkopuolella olevaa asuntoa, noin kahdenkymmenen muun asuntoa etsivän ihmisen kanssa. Asunnossa vaihtui omistajat samalla heittämällä, jolloin uudet omistajat tietävät asunnosta yhtä paljon kuin asuntoa katsomassa olleetkin. 

Suureksi yllätykseksi meitä onnisti ja saimme Mr. T:n kanssa kuulla saavamme asunnon vielä samana päivänä kun kävimme asuntoa katsomassa. 

Asunto ei entisten omistajien jäljiltä ollut kovin siisti tai puhdas...Onneksemme uudet omistajat olivat valmiita ostamaan toivomamme maalit, sekä omatoimisesti työvälineet, jolloin saimme aloittaa reippaan ja tehokkaan muutostyön.

 Remontoimisessa oppi meikäläinenkin yhtä jos toistakin. Kärsivällisyys...avainsana kaikkeen.

Ja jos tähän hulluuteen piti alkaa niin mehän Mr. T. kanssa aloitettiin amatööreille aivan liian isosta palasta. Kahden viikon hulluus tuotti uskomattoman paljon hikeä, kiroilua, stressiä, ongelmia ja niiden ratkontaa.

Keittiö sai aivan uuden muodon siinä missä meikäläisten sukatkin.

Kunnon eväillä tästäkin hulluudesta kai selvitään, ja selvittiinkin. Ensimmäin yö uudessa kodissa vietettiin 15.7. kun ensin kymmenen tunnin muuton jälkeen vain sai selkänsä suoristetuksi.

Toivotaan että tästä blogi taas heräilisi ja elämä alkaisi voittaa.

Muutto

Hiljaisuus on jälleen laskeutunut Kummalaan.
Oli joulu, oli uusivuosi ja ollaan jo kevääseenkin päästy. Aika juoksee siivillä silloin kun elämässä tuntuu olevan murhetta ja iloa - enemmissä määrin kumpaakin.

Syksyllä tapahtui ja sattui sisarten yhteiselossa, ja joulukuun puolessa välissä tulimme Neiti M:n kanssa siihen tulokseen että sopu säilynee paremmin kun tiet eroavat. Molempia kyllä tämä päätös on helpottanut, että mitään sisareripuraa tai -draamaa tästä tuskin saadaan, mutta lopputuloshan on joka tapauksessa muutto. Koko sana alkaa olemaan jo niin ahdistava ettei edes tiedä miten päin mokomaa pureskelisi.

Ennen joulua tehty päätös ei suinkaan ollut helppo, sillä joulunahan tuskin kukaan haluaa ajatella muuttamista, pakkaamista, muuton vaatimia päätöksiä, asuntohakua, saati rahaa mikä mokomaan hupiin uppoaa halusi sitä tai ei.

Joten!

Tilannehan on nyt se, että Neiti M muuttaa ja itselleni jäi omasta mielestäni vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa: venyttää penniä niin pirusti että kykenen yksin 70 neliön kolmiossa asumaan tai ampaista asunnon etsintään. Tämä reilun vuoden kotinamme tuntunut asunto on minusta ihastuttava ja luopuminen vuokrallaolosta tuskallinen. Realiteetit kumminkin iskivät viikoissa päin näköä ja selvähän se nyt oli että tässä yksin sinnittelystä ei tule tulemaan mitään. Jolloinka ratkaisu kolmannelta suunnalta yllätti itsenikin.

Mr. T. saapunee blogiin sotkemaan sisustussuunnitelmiani, vaatimaan tilaa kaapeistani, sekä valtaamaan jätti-tv-kullanmurunsa kanssa valtaosan olohuoneestani. Mies. Enpä olisi uskonut itsekään. Vieläkään. Muuttoja on siis luvassa, mutta minähän aion pysyä paikallani kuin liisteri.

Katsotaan miten elämä tässä pyörähtää ympäri ja ämpäri. Pitäkää peukkuja hermoromahduksen varalta.

Työtila

 

 Kivasti paistoi aurinko ja sain viimein inspiraation kuvata vähän tätä huoneistoa kokonaisuudessaan. Oma niin sanottu työhuoneosioni kämpästä näyttää tältä. Mukava alue parvekkeen edessä. Tästä osasta koetin mallailla tuollaisen maailmanmatkaaja henkisen sisustukseltaan, vaikka meikäläinenhän ei kyllä missään juuri ole reissaillut :D.

Matkalaukkupinossa on niin puusta, vanerista ja pahvista tehtyjä matkalaukkuja joihin ikeasta ostin 0-9 numeroilla printatut laput. Nyt laukkujen kanssa mennään numerossa seisemän. Jokaisen lappusen taakse tein dymolla tägit siitä mitä mikäkin matkalaukku sisältää. 

Mielettömän kiva tori.fi löytöni on odottanut seinälle pääsyään jo edellisessäkin kämpässä, mutta remontin vuoksi kartta ei koskaan seinälle saakka päässyt.

 Historiallisen siistillä työpöydälläni ei oikeasti koskaan ole näin tyhjää ja järjestelmällistä. Nyt ihan vartavasten raivasin puupintaa näkyviin. Työtuolin selkänojaa vasten lepää äitini ensimmäinen kudontatyö (jolla on jo siis kymmeniä vuosia ikää). Pöydällä lepäilee vanha putkiradio, sekä kukkapurkkeina muutama keittiötölkki täytettynä luonnon ihmeillä. Lehtiroskis taasen löysi uuden käyttötarkoituksen. Roskiksesta tuli hieno koriste-esine kun sen pikkuhiljaa on saanut kerättyä kukkaralleen peuran ja poron sarvia.

 Vanha karttapallolamppu on makea kirppislöytöni 12eurolla. Toimiikin vielä.

Kuvaillessani työtilaa bongasin pienen ihmeen. En ikinä, koskaan aikaisemmin ole saanut orkideoja skarppaamaan elämisen ohelta kaupasta ostetun kukinnan jälkeen...ja katsokaa mitä bongasin! En kyllä yhtään tiedä mikä tämä töttörö on, mutta elossa tuo pieni pirulainen on.

Vähäsen lähikuvaa roskiksestani. Roskiksen olen osatanut H&M:n sisustuspuolelta.

 Työtilani kattolamput :). Minusta passaavat työtilan henkeen oikeenkin hyvin.

 Ja postimies/nainen toi postia! Nämä löytävät pian tiensä olohuoneen pöydän sisään, mutta arvaatteko mitä luita nämä on?

Oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Rottaset

Syksyisiä tuulia Kummalasta!

Täällä on sisustusvimma ja polte ihan valloillaan kun viimeinkin pääsin puuhastelemaan keräilyesineiden kanssa. Keräilyesinehän voi olla jonkin sortin posliiniastiasarja, kirja, nukke, tai ihan mikä tahansa - mutta tässä osoitteessa keräilyesineeksi lasketaan myös...luurangot. 

 Kaksi täyskasvuista rottaa saapui siististi paketissa, hännät, takajalat ja lonkat irrallaan. Vitriinikaappiin kaksikko jo ehti päästä silppuisina (lähinnä turvallisen säilytyspaikan vuoksi), mutta viimeinkin sain tehtyä kavereille jotain. 

 

Kaverini liimaili puolestani osat paikalleen, sillä itseläni on tätä nykyä ihan järjetön ongelma käsien tärinän kanssa. Vuosia vältelty ongelma käsien kanssa on alkanut löytää jo sen pisteen, että  pitää varmaan valua johonkin lasaretin tapaiseen paikkaan vähän ohimennen mainitsemaan asiasta.

Kenkälaatikossa kuljetetut kaverukset ovat kuitenkin nyt kotona ja uskomattoman hauraita/kevyitä on nämä putsatut ja liimaillut luut. Seuraavat rotat ajattelin hahmotella mallipiirroksin johonkin poikkeavampiin asentoihin lasikupuken sisään. Nämä kaverit saivat jäädä edustamaan ihan normaalia asentoa.

Ja sinnehän toverit pääsivätkin, vitriiniin muiden kalloilujen seuraksi.