Neljä muuttuu yhdeksi

Viimeinkin alkaa olemaan omaisuus yhdessä osoitteessa...Ainakin mä näin uskottelen itselleni. Tavarani, ja lemmikit ovat olleet ympäri kyliä tässä jo jonkun aikaa. Postini sekä akvaarioni olivat yhdessä osoitteessa. Kasvit, kissat ja osa ns.arvotavarasta toisessa. Putkiremontin keskellä valtaosa. Ja neljännessä paikassa minä ja pari laukullista elämän välttämättömämpiä asioita.

Viidennessä paikassa, eli toisin sanoen postissa - oli jemmassa myös tämä näätä ystäväni, joka ikäisekseen on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Korvat toverilla toki jo kippuralla kuivahtaneet, mutta eipä tuo haittaa. 

Myös muut täytetyt kirjastoni asukit ovat pikkuhiljaa kotiutuneet uuteen kotiin. Nämä kaikki toverit ovat eri kuolinpesistä hankittuja, vanhoja ja osa ajan rikottamia, mutta jahka nämä tästä muutosta selviävät niin ei tarvitse yhdenkään karvanaaman tai siipiveikon liikahtaa minnekään.

Tässä talossa hissi on aika minimaalinen, joten koetin ennen muuttoa myydä/lahjottaa hankalimmat asiat eteenpäin (kuten sohvani). Ainoa mikä jouduttiin rappusia pitkin puttaamaan asuntoon oli vanha höyläpenkkini. Enkä itse ollut edes todistamassa, mutta voin kuvitella sitä kiroilun, pärräilyn ja hien määrää kun kaksi ukkoa koettaa useamman kymmenen kilon painoista pöytälevyä rapuissa raahata :>. Täällä se kumminkin on! Ja tämä pääsee taas akvaariopöydäkseni. Muutama pehmustarra tosin taitaa noihin jalkoihin upota.

Hoh! Asunto, joka tuntui niin kauhean suurelta...alkaa tämän mun kamamäärän alla kutistua uhkaavasti...ooooops!

Ruokapöytää vielä odotellaan, mutta noustiin sitä lattian rajasta sentään vähän ylemmäs!

Kivaa viikonloppua kaikille! Mie koetan jatkaa tavaroitteni läpikäyntiä. Hah!

Avaimia hakemassa

Kerran oli maanantai 03.08.2015, jolloin Neiti Kumma istuutui junaan ja läksi maaseudulta (majailtuaan kaksi viikkoa vanhempiensa sohvalla) kohti Turkua. Uuden kodin omistajien kanssa olin sopinut treffit kolmeksi asunnolle, joten siinä ensin oli aamutuimaan hyvää aikaa käydä tarkistelemassa vielä vanhan kodin kunto (tuolloin kaaos oli vielä käynnissä, sillä muutto tapahtui myöhemmin). 

Junassa on hyvä huomata, että eläessään eläiten keskellä - voi olla varma siitä, että vaikka rullailisit tarranauhalla kuinka eläinten karvat irti itsestäsi - on niitä takuulla vielä laumoittain mustalla kankaalla tallella. 

Avaimet saatuani, kävin muutaman kassin hakemassa uuteen kotiin, jolloin vasta tuntui inhimilliseltä ja todelliselta. Asunto tosiaan vaihtui. Koti oli yks kantaan vaihtunut 71neliön, vasta remontoiduksi kolmioksi. 

Olohuone

Olohuoneessa on pieni syvänne, joka aikaisemmin on ollut asunnon neljäs virallinen huone.

Lasitettu parveke - uusi tuttavuus

Pieni kolo ja paljon säilytystilaa käsityötarvikkeille

Olohuoneessa kun käännähtää ympäri, näkyy eteinen, ja Neiti M:n kontit

Huoneista on yllättävän hankala saada kuvaa, mutta tässä Neiti M:n tuleva huone

Äärimmäisen kummallinen tuttavuus tämä WC. Pitkä, kapea, käytävä. Weird. 

Ja suihkussa on hitonmoinen ikkuna!

Suihkusta voi suorittaa naapuritarkkailua ja laskea junia. Tsiis.

Keittiö on avoin ja valoisa. 

Ensimmäinen kotiateria :)

Lähdön muistot

Jotenkin kummasti tuntuu, että tämä blogi ei tosiaankaan etene yhtään mihinkään suuntaan - ikinä. Koskaan. Toisaaltaan en haluaisi jatkaakaan, koska "suuret suunnitelmat" kaatuivat sen sileän tien kun uusi muutto osui kohdalle. Kuitenkin aloitin tämän blogin sen takia, kun olin astumassa uusiin kuvioihin kauan kotinani toimineesta yksiöstä. Halusin muistot ylös vanhasta kodista, vaikka ei enää kuvia yksiöistäni juuri ollutkaan. Lähtökuvat vain. Toisaaltaan, niitä kun vilkaisin tätä julkaisua kirjotellessani niin muistin montakin hyvää asiaa ja muistoa monta vuotta kotinani toimineesta yksiöstäni. Ja no, lyhyesti - tämä toimikoon itselleni näin alkuun jonkun sortin päiväkirjana tästä asuntobingosta. 

Suunnitelmahan oli tosiaan, että tämä putkiremontilta suojattu asunto olisi siivottu, puunattu ja saatu viimeinkin asuttavaan kuntoon, mutta kuinkas kävi. Muutto. 

Pikkuhiljaa koti pakkaantui taasen kasaan, kaikkien puolelta.

Makuuhuone kasaantui pikkuhiljan ja tyhjeni.

Korttiseinän purku  vaati pikkuisen tovin, mutta Neiti M kiipesi katon rajaan ja rapsutteli kortteja irti seinästään. Huomasimme samalla, kun tätä projektia kesti, että asunnon omistaja oli ammattitaidolla maalannut tuon huoneen todella huonella maalilla. Maali näet oli suojamuovin alla alkanut kuplimaan irti? Whoah! Enpä sellaistkaan ennen ollut nähnyt.

Vasta pesty ja puunattu entinen makuuhuoneeni. 

Koti tyhjenee. Sohvaa en uuteen kotiin enää viitsinyt raahata, vaan tämä vanhus lähti lahjoituksena eteenpäin. Mielestäni lahjoituksen kohteeksikin osui mitä tarvitsevin perhe. Nimittäin nuoret vanhemmat, joilla oli tietääkseni kolmesta lapsesta ainakin kaksi erityislapsia. Joten, ilo oli antaa sohva eteenpäin. 

Ja näillä muistoilla eteenpäin. Tiuh!

Neiti Kumma paineli metsään

Lomaa oli kokonainen kuukausi, ja jotta koko loma ei mennyt muuttostressissä - päädyin kokeilemaan monen kehumaa mustikkametsäjumppaa. Menenkö uudestaan? Ensimmäisenä päivänä ajattelin, että en hitossakaan kun meni niin monta hetkeä että löysin ensimmäistäkään marjaa. 

 Tarpeeksi sinnikkäästi ja stressiä vauhtimarssilla purkaen törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa mustikkapensaisiin, jotka olivat täpöselleen täynnä marjaa.

Kuljeksin niin pienellä metsäpläntillä, ettei paljoa marjaa löytynyt, mutta mukavasti kumminkin omalle perheelle. Hyttystenkään läsnäolo haitannut yhtään, sillä törmäsin tähän!

Metsäsaldonani oli uskoakseni supikoiran luita. 3litraa mustikkaa ja tälläiselle luiden keräilijälle ensimmäinen "minä itse" tekemäni luuranko löytö. Mahtavaa!

Kumma Koti, joka tuntuu olevan tämän blogin puolesta jäissä enemmän kuin kylliksi --- olkoon tämä postaus jonkunlainen suuntaviitta siitä mitä tämä blogin aloittelija harrastaa.

Kumma Koti muuttaa

Jessus. 

Ilman, että olisin muuttoa ennakkoon suunnitellut --- se tapahtui. Samaan syssyyn meinasin heittää tämän alkuun pääsemättömän bloginikin kankkulan kaivoon, mutta se jäikin sitten tekemättä. Alle vuodessa olen asuttanut neljää kotia - mikä mielestäni on ihan uskomaton määrä. Kuka tästä muuttohommasta pitää? Itse en ainakaan ole löytänyt minkäänlaista intoa tai tohinaa itsestäni niin että olisin pitänyt tästä hommasta erityisemmin. 

Kaikkihan meni alun alkain niin, että putkiremontti Kumma Koti vol 1:ssä piti valmistua 31.7.2015. Ja tämän reilun 5kk kestävän remontin ajan sain kämppikseni Neiti M:n kanssa asustella ystäväni ja hänen avovaimonsa kodissa (sankarit painelivat pisin jenkkilää ja Kreikkaa) - minkä lasken yhdeksi muutoksi, sillä sinnehän raahattiin mukana myös eläimet. Akvaariokansa ja kissat. Meidän muuttokuorma koostui siis lähinnä omista pussilakanoista, peitoista ja tyynyistä, vaatteista ja perus hygienia tarvikkeista. Loput kamat olikin sitten eläinten. 

Noh...remonttihan siis tosiaan valmistui ajallaan, mutta noin kolme viikkoa ennen valmistumisajankohtaa asunnon omistaja ilmoitti halustaan myydä sen. Tyhjänä. 

Tilanne olisi voinut toki olla kirjaimellisesti kusisempi mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan. Olin nimittäin jo ennakkoon (kuulostaisi hienolta sanoa ennakkotutinoiden vuoksi) vilkuillut oikotie.fi:n tarjontaa ja bongasin sieltä vasta remontoidun kolmion lähestulkoon naapurista.
Pääsimme Neiti M:n kanssa asuntoa lähestulkoon heti seuraavana päivänä katsomaan ja kanssamme oli muitakin uteliaita.
Tummat puulattiat, isot ikkunat, valkoiset seinät, kivan simppeli parveke, pienet söpöt makuuhuoneet, puistonäköalat, läpi talon asunto, iso - mutta ei liian iso vuokra. Unelma.

Muutto itsessään ei kyllä yhtään houkuttanut. Eikä tänä päivänäkään yhtään sen enempää. Kerroin olevani kiinnostunut asunnosta, samoin kuin varmaan ilmoittivat kaikki muutkin. En uskonut, että minkäänlainen tärppi voisi käydä, mutta onneksi meillä oli suullisesti ollut puhetta vuokraisännän kanssa että Vol 1 asunnossa asuminen jatkuu (vielä tuossa vaiheessa).

Ensin tuli Vol 1 kodin omistajalta tiedustelua, että paljonko olisimme valmiita maksamaan lisää, että Vol 1 koti säilyisi. Leuka kiristyi aavistuksen. Kiva että kysyi, tietenkin, mutta asettelumuoto: "kuinka paljon olisitte valmiita maksamaan lisää" kuulosti korviini oudolta. Tietenkin tajuan ja ymmärrän jokaisen putkiremonttiasunnon omistajan laskeskelevan yhtiövasteikkeiden nousua, vuokralaisen pitämisen järkevyyttä, myymisen mahdollisuuksia yms. omistajan huolia, mutta siltikin mätä kala alkoi löyhkäämään.
Meni viikko tästä mailikeskustelusta, ja sain ilmoituksen että vuokra-asunto, jota kävimme vilkaisemassa olisi meille tulossa. Päivää vaiko paria myöhemmin Vol 1 kodin omistaja ilmoittaa myyntiaikeistaan. On sanomattakin varmaan selvää, että loppu vuoden olen niin onnellinen tästä onnenkantamoisesta ja omasta uteliaisuudestani, sillä ilman minkäänlaista kotia ja muuttouhittelut taustalla ei kyllä hirveenä hotsita. Tietenkin meillä olisi ollut se laillinen puoli vuotta aikaa muuttaa asunnosta käsittääkseni, mutta mieluummin valitsen sen vaihtoehdon, että äkkiä pois jos vain mahdollista.

Kesälomani olin sihdannut kahteen viimeiseen heinäkuun viikkoon ja kahteen ensimmäiseen elokuun viikkoon. Kesälomaa en juurikaan ole ehtinyt viettämään, mutta olen kumminkin päässyt leikkimään viikonlopun verran keskiaikaa (kuvia tulossa kesäkuvaspämmissä), leikannut lääneittäin nurmikkoa, grillannut sateessa, laskenut lampaita, käynyt kirpputoreilla ja sen sellaista pientä. Isoille suunnitelmille ei tänä kesänä ollutkaan tilaa, koska olin nakittanut lomailuni putkiremonttisiivousta varten...oikaistuna: Muuttoa varten.

Haluaisin varovaisesti pikkuhiljaa elätellä toivoa, että saavuttaisin tämän kotiblogini "tarkoituksen", minkä suunnittelin ennen tätä kotipäiväkirjaksi muuttumista. Ollenkaan en ole ehtinyt muiden seurailemieni blogien uusia postejakaan vilkuilla, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa sitäkin ehdin jahka tämä muuttolaatikko asuminen helpottaa.

Ollaan kuulolla! Ja oikein lämmintä ja pirtsakkaa loppukesää blogimaailmalle!

Koiruuksien täyttämä juhannus

Vanha herra Bacco

Näinhän se on, että juhannus oli, meni ja tuli jo hyvä tovi sitten. Itseltäni meni vain kokonaan tämä juhla ohi (niinkuin aina). Kalenterijuhlat ja -juoppoudet jäävät itseltäni aikalailla usein (aina) välistä, eikä tämäkään teemajuhla ollut mitenkään poikkeus. Sen sijaan lähes koko sisarparvi kerääntyi vanhempieni tilalle maaseudun rauhaan. 

Maalle lomailemaan juhannukseksi pääsivät myös citykissani, mutta pääpaino eläinystävien puolesta oli koirien täyteinen. Maremmano-Abruzzese rodun edustajista toinen, vanha herra Bacco taitanee viettää viimeisiä kesiä kanssamme, joten näillä kuvilla on erittäin iso virka muistoissani. Bacco, sekä muut tilan koirat ovat 24/7 työvuoroissa olevia vartijakoiria, jotka elävät tilan lampaiden kanssa näitä susilta (sekä muilta villipedoilta) suojellen. Herralla alkaa olla ikää jo työkoiralle huima määrä (8vuotta), ja sen jo näkeekin herran kankeista koivista ja mieltymyksistä odottaa rapsuttelijoiden tulevan luokseen ennemmin kuin itse liikkuisi. 

Mutta se suodaan herralle ehdottomasti. Onhanhan herra kaunis näky iltapäiväauringon alla nautiskelemassa lämmöstä, jota emme juurikaan ole tänä kesänä saaneet vielä nauttia. 

Valkoinen aurinkokylpijämme Bacco. 

Ja mitä juhannus olisikaan ilman juniorista teiniksi kasvavaa Karelinia, joka on kasvanut sitten huomattavasti sitten viime näkemän. Ilmekin jo kertoo pikkuriiviön salaavan jotain...

Kamera havaittu!

Jälkeenpäin selvisi, että kolmen katajan keskelle oli muodostunut riiviön aarrejemma. Karelin kuulemma kerää milloin mitäkin "aarreluolaansa". Välillä puiden keskeltä löytyy kadonnutta kenkää, köyttä, saunahalkoja, ämpäreitä --- aivan kaikkea. Tällä kertaa löytyi narua, roskia, kastelukannu, kivennäissäkki sun muuta hämärää :D.

Aarteenmetsästäjä itse. 

Veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa tuli juhannuksen tienoilla opeteltua uusi pelikin. Monopolya en koskaan aikaisemmin ole pelannut ja tulihan sitä innostuttua pelistä. Onko ihmekään kun löysin sisäisen bisnesnaisenikin - melkeen miettii, että pitäisikö sokerileipurin hommat vaihtaa kiinteistöjen välittäjäksi Kaisan ja muiden tilalle :D.

Toivottavasti kaikilla oli mieluista ja mukava juhannus! Minulla itselläni ainakin oli mukava ja rento pitkä vapaa töistä. Ja kohta on niin, että voin yhdellä kädellä laskea jäljellä olevat työpäivät ennen lomaa! (Loma tosin menee asuntokaaoksessa ja kotia etsien --- pitäkää peukkuja!)

Odottamaton yllätys nurkan takana

Putkiremontti lähes valmis.

Vatsassa kutittelee jo monet toinen toistaan erikoisemmat sisustusideat.

Kotiin paluun päivät voi jo laskea...

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Eilen päivällä oli sähköpostiini napsahtanut maili, jossa remontin vallassa olevan asunnon omistaja ilmoitti, että meidän tulee muuttaa asunnosta pois. Juurikaan aikaa tähän ei tietenkään annettu. Remointin valmistuessa 31.7. olisi uuden asunnon avaimet olla hyppysissä jo heti 1.8. Ettäh...näin. Minkäs teet kun aloittelet elämää tämän uuden haasteen parissa.. ..Ja niin...alat etsimään uutta asuntoa. Hngh!