Ensimmäinen kuusi

     Otsikkokin puhukoon puolestaan...meikäläinen koristeli elämänsä ensimmäisen joulukuusen ihan itse ja alusta loppuun. Joku muu huolehtikoon sitten tuon kastelupuolen. 

     "Meillä", siis minulla, ei joulua kodissa näy ollenkaan. Joulu on mukavaa loman aikaa toki, mutta perheen kesken kokoonnumme vanhempieni tilalla, jolloin kodin koristelu tuntuu vähän turhalta. Varsinkin kun tasan tarkkaan tietää, että tilalle kaartaessa tulee joulu vastaan jo postilaatikolla. Äitimme kun on varsin jouluhöperö...sanan mukaisesti.

     Vauhtiin kun pääsin, niin törmäsin ensimmäiseen ongelmaan jo heti kättelyssä...miten ihmiset ikimaailmassa saavat kuuseen valot kivasti yhdellä valosarjalla? Itse kulutin kaksi valosarjaa tähän mokomaan...eikä vieläkään mielestäni ole sopivasti/riittävästi valoa.

     Ja mitä koristeisiin tulee? Sanottakoon, että tuo äitiyslaatikko, jossa äitini koristeita säilyttää - on täynnä yhtä jos toistakin palloa, koristenauhaa, hahmoa, otusta ja pölypalloja. Ja nämä sienet! En tiedä oliko nämä kärpässienet edes tarkoitettu kuuseen, mutta minäpä ne siihen tunkasin.

     Samoin kun nämä äitini kädenjälkiä olevat tuohienkelitkin ripustin kuuseen. Eivät kuulemma nämäkään olleet kuusen varsinaisia koristeita, mutta minusta ne sopivat somasti kuusta koristamaan. 

     Joulunauhoista en ollenkaan innostunut, mutta nämä eri vuosikymmeniltä olevat kirkkaan hopeiset, valkeat, kultaiset ja sumuisen kultaiset pallot (huomasin yhden kohdalla että heh, lasia tosiaan olivat/ovat) pääsivät tähän kuusiprojektiin mukaan. 

Päivän valossa

Yössä

      Jännä projekti. Kuusen latva oli ja jäi liian pitkäksi, sillä kuulemma iso latva tukee hyvin kuusta pysymään kasassa, sillä nyt kun itse lähdin maalle siskoni kanssa, niin kissani tulivat tietenkin mukaan. Ja kuuset...niinkuin puutkin yleensä on tehty kiipeämistä varten..ja nuo lasipallot...Ei varmaan pidä sen enempiä selitellä, miksen laittanut koristeita kuusen alaosaan ollenkaan. Hih.

Kylmät ruoat askartelin koko poppoolle aatoksi, lämpimät eivät edes mahtuneet ruokapöytään.

      Joulun, rapsuttajien ja muiden kissakavereiden väsyttämät tyttöni. Tilda 6v vasemmalla ja Viivi ehkä 10v oikealla. Kuvattaessa nukuksivat kerrankin vierekkäin. Rauha maassa selkeästikin.

     Lähtöpäivän tunnelmissa Baccokin toivottelee rauhallista uutta vuotta kaikille blogissani silloin tällöin vieraileville otuksille!

Kummalassa hiljaista

   Hiljaiselo on saapunut Neiti Kumman kotiin varmaan....en tiedä, loppu vuodeksi? Harmillista kyllä, sillä ideoita ja toteutustarpeita tässä uudessa kodissa olisi monta, mutta inspiraatio ja mielenkiinto on teillä tietämättömillä.
   Tässä on jopa vakavasti mietitty, että onko mulla joku määrittelemätön kodin fiilistelyn katomasennus tai joku muu määrittelemätön tila päällä. Siivoushulluna ja järjestelijänä tunnettuna ihmisenä elän kaaoksen ja epäsiisteyden keskellä tällä haavaa. Not cool.

   Projektilistani ammottavat edelleen samanlaisina kuin aikaisemminkin. Pientä parannusta siinä, että näin pimeällä sain hankittua ns.työhuonepätkääni roikkalamput ja seinään kiinnitetyksi vanhan ison seinäkarttani.
   Ainoa asia, mikä tuntuu kiinnostavan ja itseltäni ylipäätään luonnistuvan tällä hetkellä on kiinnostukseni tähän erilaisempaan keräilyyni. Luut ja kallot ovat olleet aina kiinnostuksen kohteena, mutta vasta viime vuosien aikana olen saanut kerätyksi niitä. Tässä yksi täydellisessä kunnossa oleva lampaan kallo isäni tilalta. Pässi oli iso eläessään ja on kyllä tuo rottinkilaukun päällä muistona lepäävä kallokin suurehko.

   Kovasti haluaisin alkaa esittelemään biologian/maantiedon luokaksi kutsutta olohuonettani...mutta kuka siivoaisi kaaoksen ensin pois alta? Musta tuntuu, että neljä muuttoa viime ja tämän syksyn väliin vei mehut ja mielenkiinnon mennessään. Ilman että minulta mitään kysyttiin.

   ARGH!

   Haluan kuitenkin kovasti nyt toivottaa joulua kaikille, ja lueskelen aktiivisesti edelleen blogilistani muita blogeja. Se ei varmaankaan ikinä kuihdu kokoon tuo innostus muiden koteihin, onneksi, sillä onhan kurkistukset toisten kauniisiin ja erilaisiin koteihin jotenkin niin hienoa :)

Yllättävä sadonkorjuu

Olipa kerran eräs tiistaiaamupäivä, jolloin neiti Kumma suoritti elämänsä ensimmäiset etikkaostokset. Nimittäin sunnuntaina sai kotimatkani Turkuun suunnitellun piipahduksen Lietoon, mikä tosin omasi oman yllätysmomenttinsa. Kukkaruukkuja olin hakemassa sovitusta, mutta päädyinkin luvallisesti omenavarkaisiin ja siinä sivussa kaikki nämä muut aarteet lähtivät yllättäin mukaani. 

Kukkaruukkureissu (jota valoitan jossain myöhemmässä vaiheessa) johti siihen, että tällä viikolla ilmeisesti opettelen säilömistä.

Ainoa mitä olen joskus säilynyt, oli viime vuonna kun omenahelvetti iski asuntooni...siihen entiseen. Tälläkin kertaa omppuja aion tehdä, mutta aion laajentaa kokeilujani punajuuriin. Ja niitäkin on kahta sorttia - raitapunajuurta ja sitten tuota normaalia.

Omppuja on varmaankin nelisen kiloa, joten suunnittelin näin äkkiseltään tekeväni puolesta kaneli-omenahilloa ja toisesta satsista aitoa vanilja-omenahilloa. Viime vuonna onnistuin oikein hyvin, ja tuo teko-ohje sattui tulemaan tuossa keittiötä kuntoon laittaessa uudestaan vastaan niin samalla ohjeella mennään.

 Lehtikaali on itselleni ihan vieras ja uusi juttu, mutta...niin..kaippa sitä on sovellettava tämän viikon ruokalistaan jollain tavalla. Sisäinen kokkini mesoaa, että jonkinlaista wokkia kanan kanssa siitä voisi tehdä tai paahtaa kaali jonkinlaiseksi salaatiksi? Hmm..Hyviksi todettuja ohjeita otetaan heti vastaan.

Sipuli nyt kuuluu joka ruokaan lähes mitä laittelen. Tämä oli ainoa jota vähän pyysin kuullessani että facebook vaihtariryhmässä kukkaruukkurouvalla sipulia sattui olemaan. Ja tuota...kaksi kiloa sipulia ei ihan ole pikkuinen määrä mielestäni, mutta onneksi tuo säilyy hyvin! Eikä ole epäilystäkään etteikö tulisi käyttöön.

Itse keittiö on vielä niin kaaos (niinkuin kaikki muukin täällä), mutta tässä vähän maisemointia siitä, että mitä keittiöstämme löytyy. Neiti M on sijoittanut keittiön sisustukseen. Hän sai ystävältää nuo vanhat pelihallin pelijakkarat (maksuna toimi se, että hän itse haki ne ystävältään). Ja ikeasta Neiti M oli tuota baarijakkaraa katsellut jo aikaisemmin. Meidän tuurilla tietenkään ikeassa ei tuota pöytää ollut, mutta hänen opiskelijabudjettinsa kiitti kun bongasin facebookin ikea kirppikseltä samaisen pöydän, joka edeltäjillä oli kertoman mukaan ollut vain muutama kuukausi käytössä. 

Itse ainakin otin ihan uutena tuon heidän pöytänsä, jonka omistajat toivat jopa kotia saakka. Olin kyllä iloinen, keittiö on nyt oikeastaan ainoa, jossa on jo jotain järkeä. 

Taustalla oleva lehmätaulu puolestaan on tori.fi löytöni, jonka löysin putkiremonttievakon aikana. Aivan mielettömän kiva! Ja täysin ehjäkin. Sopii meidän tulevaan keittiöön mainiosti. Hieman tuo katseita kerää, mutta niin meidän kodissa on tarkoituskin. 

Kuvailuseuranani toimi Tilda-neiti. 

Me täällä päätellään illan omenahilloseikkailuja, ja toivotellaan teille kaikille oikein hyvää alkanutta viikkoa :)

Piipahdus maaseudulla

Viikonlopun piipahdin maaseudulla vanhempieni tilalla. Viikonloppureissuun sisältyi niin puolukassa piipahtaminen kuin 7kk ikäisen kaukasiankoirapennun kuvailua taasen. Toinen juttu oli saada tästä turvikkaasta ensimmäistäkään edustavaa kuvaa, sillä eihän tätä adhd nappulaa pidättele mikään.

 Matkalta tarttui mukaan taasen hoidossa olleita kasveja, sekä iso kasa kukkaruukkuja - joiden tarinasta lisää heti alkuviikkoon. Muutama muukin esine löysi tiensä kotiin sunnuntain puolella. Kuka vaan tämän kaiken järjestelisi ja laittaisi kuntoon?

Veikeä veijari tämä :).

 Oikein erinomaista alkuviikon alkua kaikille nettiotuksille!

Parvekkeen lattia

Ensimmäinen oikea projekti.

Nimittäin täällä uudessa kodissa. Ja hei, ihan jopa projektilistoihini otsikoitu asia nytkähti eteenpäin (kunnes otti taas takapakkia). Elikkäs, juttuhan on niin, etten ole koskaan asunut parvekkellisessa kodissa - ja nyt minulla ja parvekkeellani on jonkin sortin tutustumisvaihe toisiimme. Sydän tykytti tuhatta ja sataa kun opettelin lasitetun parvekkeen niksejä. Ensinnäkin näinkin ummikolle olisi aina ihan kiva olla ohjeet ihan kaikkeen uuteen ja tuntemattomaan...varsinkin jos kyse on jostain niinkin hengenvaarallisesta kuin parvekkeen lasiseinän...avaaminen. 

Hoah! Ikkunoita pestessäni (saikulla ollessani...ops - puolustuksekseni sanottava, että korva oli ainoa vaivaava vamma, joten koetin vähän edes saada asuntoprojektia eteenpäin) totesin, että haluan jonkin sortin ritilät peittämään hirvittävää ihon väristä kaakelia.

Jotenka tämä neiti luonnollisesti paineli sitten ikeaan tuossa eräänä kauniina päivän (lähes kuukausi sitten...ehkä jopa reilu) ja sieltä sattui silmään isoilla kirjaimilla poistomyynti. Tuhtasin tietenkin kaiken mahdollisen läpi ja nämä kivat skoghallin lattiaritilät tuntuivat melkeinpä heti omilta. Ja äkkimuuton vuoksi poistotuote hintakin tuntui ihan sopivalta kukkarolle.

Selväähän on, että lattiaritilät olivat puoliksi heräteostos ja puoliksi ihan tarpeellinen myönnytys minulta itselleni. Ainoa vain, että olin miettinyt lattiaritilöitä samana päivänä kun ikeaan poikkesin, niin enhän minä mitään mittaillut tai laskeskellut sen suhteen, että millainenko ala nyt pitäisi peittää...Ja tuota...siinähän sitten tietenkin kävi niin, että kolme laatikkoa lähti ostoskärryissäni mukaan Raisiosta Turkuun.

Hirvistys lattiaa peittämään lähti äitimuorini, joka oli tälle autottomalle ja kortittomalle yksilölle kuskina (tottakai myös Neiti M oli mukana ostamassa omaan huoneeseensa tarvitsemiaan kamppeita). 

Ja siinä sitten lattialla konttaillessaan hän tuli todenneeksi lattialaattojen riittämättömän määrän. Hitto soikoon. Koko homma jäi tasan tarkkaan vain yhdestä paketista kiinni. Tietenkin ikeassa ollessa äitini kysyi olenko varma, että kolme laatikkoa riittää...Minä ja minun joojooni. Takkiin tuli. 

Ja takkiin tuli vähän myöhemmin lisää, kun uudestaan kävin ikeassa muutamaa viikkoa myöhemmin. Nimittäin, tämä ritilähän toden totta oli poistuva malli, eikä sitä löytynyt liikkeestä enää ollenkaan - eivätkä he vaivaisen laatikon takia alkaneet muualta ikeoista tiedustelemaankaan (nettitilaushan ei näille poistohommeleille näytä toimivan - tai sitten en vain osaa tilata :D). Noooooh, en masentunut (kuin vain vähän) ja jätin koko ritiläprojektin rempalleen joksikin aikaa. 

Muutaista seuraamistani blogeista olen lukaissut mainintaa facebook kirppiksistä ja löysinkin Turun seudun oman ikea kirppiksen. Muutaman viikon huhuilin laattojen perään kunnes tällä viikolla tärppäsi! Eräs nainen oli bongannut ilmiotukseni, ja soittanut äidilleen, joka puolestaan oli kellarilattiaa varten ostanut laattoja liikaa. Puhelimet pirisivät suuntaan jos toiseenkin ja treffit tämän äiti-ihmisen kanssa sovittiin linja-autoasemalle. Fiilis oli kuin jollain trokaajalla ikään kun kauppaa käytiin auton takaluukulla. Ostin paketin sovitulla hintaa. Sen lisäksi ostin tyttärelle ja tälle äidille vielä suklaalevyt kylkiäisiksi kun olin niin iloinen tästä ekstrapaketista, jonka olin tyhmyyksissäni ostamatta jättänyt. 

Noooh...tietenkään en tähän päivään mennessäkään ole mitään laskeskellut saati mittaillut sen suhteen, että paljonko laattoja tarvitsisin ja tuota...nyt puuttuu enää saha.

Hommahan tosiaankin jäi nyt pienesti taas roikkumaan ilmaan, sillä en mieluustikaan katkaisisi ritilöistä pois kuin vain sen verran mitä tarve olisi. Ja nämä kohtalokkaat 25cm jättävät tämän projektin vielä elämään projektilistoilleni enkä suinkaan saa ensimmäistäkään asiaa yliviivattua tehdyksi. 

Sitten kun epäkohtia oikein lähti innoissaan etsimään niin selän takana tietenkin kummittelee kynnyksen eteen jäävä väli! Argh!

Puhumattakaan tästä veijarista, jonka olemassa olosta en mitään tiennyt ennen kuin tänään kurkistin muutosta asti auki olleen oven taakse.

......

Palaan tähän parvekeprojektiin myöhemmin. Itku ja nauru sentäs!

Projektilista(t)

Hiljaiseloa Kummalassa. Aikaista yövuoroa tämä viikko takana ja viime viikko menikin sitten sairastelun lomassa. Lapsena en juuri korvavaivoista muista (tai ole kuullut) kärsineeni, mutta nyt sitten viime vuosina senkin edestä. Tällä kertaa tärykalvon puhkeamisen muodossa...miten tuollainen vaiva voi lapsille siunaantua?! Herranjumala siinä oli aikuinen ihminenkin kivusta polvillaan kun moinen vaiva iski päälle. Älkää ihmiset missään nimessä niistäkö hississä, siinä voi korva räjähtää. Yfh.

Joka tapauksessa! Jos jotain sain aikaiseksi niin projektilistan...joita tulikin kaksi itselleni. 

Aloitin yhdellä sivulla, mutta nyt olen rustannut jo kaksi sivullista täyteen tekemistä sohvan nurkassa maaten. Eikä ensimmäinenkään seikka ole edennyt tai kehittynyt mihinkään suuntaan. 

Tässä muutamia poimintoja suunnitelmistani tälle asunnolle, neiti M loi muutaman osan kohdalla kysyviä katseita...mutta noooh. Hihi.

PROJEKTILISTA I

- taulut, kartat, sarvet & kallot seinään

- kylpyhuoneen jättinaulakko seinään ja etsi siihen sopivat korit

- kukat: mullat, etsi ja hanki terrakotta ruukkuja

- Ikeasta pöytälevy, oikean kokoinen/uusi

- arkistokaappi työpöydän yhteyteen

-räsymattoja kotoa

- kukkapöydät kotoa

- keinutuoli kotoa

- nojatuolit kotoa --> päällystä (opettele)

- lamppu/lamppuja vanhan piian kammariin (siis, minun oma makuuhuone :D)

- aksoallas kuntoon

- askartele olohuoneen pöytä

- keittiöön apupöytä tms. nerokkuus

- roikkalamput x 2

- vitriinit: taustat kirjoista, sivut ja hyllyt mustiksi

PROJEKTILISTA II

- kenkäkaappi tai muu nerokas keksintö kengille eteiseen

- kehyksiä mustia 2kpl anatomia taulun molemmille puolille ---> pääkallo+ruoto julisteet

- kehyksiä valkoisia "vanhoille" entisajan postikorteille -> myy mustat

- kokoa parveke

- ratkaisu kukille - amppelit (opettele) tai elä helpommin ja osta ne

- keittiöön ohjekirjat esille

- verhot

Kopioin listani lähes suoriltaan papereilta ylös, ja sanasta sanaan vielä - selvästi kuvastaa tervettä mieltä ja kehoa näillä kirjoitusrakenteilla. Voisin kokeilla jos olisin vuoden loppuun mennessä saanut edes osan listojen jutuista tehtyä. Olohuoneen pöytä on jo suunniteltu...toteutus vain vielä odottaa porakoneen käyttäjää (en osaa) ja palkkapäivää.

Mutta sitä listan toteuttajaa odotellessa, sain ystävältäni postia. Iso lahjapaketti kätki sisäänsä aarteita. Väitän kiven kovaa ettei kovin moni ihminen ole kovin innoissaan keräilykohteistani, mutta itse hypetän ainakin ihan innoissani näitä. 

Iso joukko lintujen kalloja saapui englannin rannikoilta Helsinkiin ja sietä sitten Turkuun. 

Ostin tuossa aikanaan yhdeksän paikallisen variksen/harakan kallo, mikä tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin vain muutaman ostaminen. Onneksi on muutama tuttava, jotka lupautuivat ostamaan nurkistani muutaman lintusen pois. 

Tässä vielä kotiin jäävä lintuparvi. He pääsevät koristamaan vitriinejäni jahka sinne saakka pääsen. Kauan olen halunnut kokeilla rakentaa myös jotain asetelmia mihin voisi linnun jos toisenkin sitten käyttää.

Toistaiseksi pakkasin kallot kaikki samaan pakettiin odottamaan aikaansa. Päätin, että koetan saada eteenpäin ensin nämä pakolliset jutut ja sitten vasta alan hypettämään innostuksissani näitä aiheita mitkä itseäni kovasti kiinnostavat.

Hauskaa loppuviikon odottelua kaikille!

Sohva draamaa talon täydeltä

Muutosta on jo jonkin aikaa tänne K-kadulle, mutta asiat sujuvat jokseenkin hitaasti. Suuremmaksi oksaki siksi, että muutto oli varoittamaton, ja vähäiset säästöt, mitä oli - hupenivat hyvin nopeasti tähän prosessiin. Onneksi kumminkin tekee isommallekin daamille hyvää kammeta itseään lattialta ylös sillon tällön. 

Noh, hölinät sikseen. Jysk tuossa mainosteli telkkarissa synttäreitään ja bongasin sieltä tämän kivan HAVDRUPin divaani vuodesohvan. Samalla opiskelin miten jyskin luottokauppa toimii. Harmikseni liikkeeseen mennessäni ja kauppaa tehdessäni, ei myyjäpoikakaan oikein tiennyt miten koko homma toimii. 

Pari päivää täyttä epävarmuutta että ostinko nyt sohvaa vaiko enkö. Kahden viikon odottelu ja jännäkakka fiilistely loppui kumminkin siinä toisen viikon alussa kun puhelin pärähti.

 Vuodesohvan kokoaminen olisi sekin voinut olla hippasen helpompi. Nimittäin! Osat puuttui, ne pienet nippelinappeli osat - ruuvit, liitoslaatat, mutterit sun muut puuttui vallan. 

Viime näkemän on sitten asuntoon palautunut jo iso joukko kasvejakin, mutta näiden paikat ovat vielä hukassa. Varsinkin kun ei vielä ole oikein kukkapöytiäkään...On varmaan sanomattakin selvää,että välillä mä oikeasti ihmettelen mikä idea oli luopua varsinaisista huonekaluista tämän sisustuskrääsän sijaan. Ainiin...kerroinko jo, että muutettiin sitten myös ilman lamppuja? Köhömn..kuvan vasemmassa laidassa on huushollin ainoa valo tällä hetkellä (wc:n ja liesituulettimen valoa laskematta). Tuotah...hienot ideat kunniaan \o/.

Kymmenen vuoden ikään yltänyt Viivi-neiti ainakin tykästyi uuteen nukkumapaikkaansa. Jonkun verran murhaavia ilmeitä onkin jo tässä viikkojen ajan tullut lattialta tai asunnon ainoalta pehmeältä tuolilta. Kyllä nyt vanhan piian kelpaa!

Neljä muuttuu yhdeksi

Viimeinkin alkaa olemaan omaisuus yhdessä osoitteessa...Ainakin mä näin uskottelen itselleni. Tavarani, ja lemmikit ovat olleet ympäri kyliä tässä jo jonkun aikaa. Postini sekä akvaarioni olivat yhdessä osoitteessa. Kasvit, kissat ja osa ns.arvotavarasta toisessa. Putkiremontin keskellä valtaosa. Ja neljännessä paikassa minä ja pari laukullista elämän välttämättömämpiä asioita.

Viidennessä paikassa, eli toisin sanoen postissa - oli jemmassa myös tämä näätä ystäväni, joka ikäisekseen on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Korvat toverilla toki jo kippuralla kuivahtaneet, mutta eipä tuo haittaa. 

Myös muut täytetyt kirjastoni asukit ovat pikkuhiljaa kotiutuneet uuteen kotiin. Nämä kaikki toverit ovat eri kuolinpesistä hankittuja, vanhoja ja osa ajan rikottamia, mutta jahka nämä tästä muutosta selviävät niin ei tarvitse yhdenkään karvanaaman tai siipiveikon liikahtaa minnekään.

Tässä talossa hissi on aika minimaalinen, joten koetin ennen muuttoa myydä/lahjottaa hankalimmat asiat eteenpäin (kuten sohvani). Ainoa mikä jouduttiin rappusia pitkin puttaamaan asuntoon oli vanha höyläpenkkini. Enkä itse ollut edes todistamassa, mutta voin kuvitella sitä kiroilun, pärräilyn ja hien määrää kun kaksi ukkoa koettaa useamman kymmenen kilon painoista pöytälevyä rapuissa raahata :>. Täällä se kumminkin on! Ja tämä pääsee taas akvaariopöydäkseni. Muutama pehmustarra tosin taitaa noihin jalkoihin upota.

Hoh! Asunto, joka tuntui niin kauhean suurelta...alkaa tämän mun kamamäärän alla kutistua uhkaavasti...ooooops!

Ruokapöytää vielä odotellaan, mutta noustiin sitä lattian rajasta sentään vähän ylemmäs!

Kivaa viikonloppua kaikille! Mie koetan jatkaa tavaroitteni läpikäyntiä. Hah!

Avaimia hakemassa

Kerran oli maanantai 03.08.2015, jolloin Neiti Kumma istuutui junaan ja läksi maaseudulta (majailtuaan kaksi viikkoa vanhempiensa sohvalla) kohti Turkua. Uuden kodin omistajien kanssa olin sopinut treffit kolmeksi asunnolle, joten siinä ensin oli aamutuimaan hyvää aikaa käydä tarkistelemassa vielä vanhan kodin kunto (tuolloin kaaos oli vielä käynnissä, sillä muutto tapahtui myöhemmin). 

Junassa on hyvä huomata, että eläessään eläiten keskellä - voi olla varma siitä, että vaikka rullailisit tarranauhalla kuinka eläinten karvat irti itsestäsi - on niitä takuulla vielä laumoittain mustalla kankaalla tallella. 

Avaimet saatuani, kävin muutaman kassin hakemassa uuteen kotiin, jolloin vasta tuntui inhimilliseltä ja todelliselta. Asunto tosiaan vaihtui. Koti oli yks kantaan vaihtunut 71neliön, vasta remontoiduksi kolmioksi. 

Olohuone

Olohuoneessa on pieni syvänne, joka aikaisemmin on ollut asunnon neljäs virallinen huone.

Lasitettu parveke - uusi tuttavuus

Pieni kolo ja paljon säilytystilaa käsityötarvikkeille

Olohuoneessa kun käännähtää ympäri, näkyy eteinen, ja Neiti M:n kontit

Huoneista on yllättävän hankala saada kuvaa, mutta tässä Neiti M:n tuleva huone

Äärimmäisen kummallinen tuttavuus tämä WC. Pitkä, kapea, käytävä. Weird. 

Ja suihkussa on hitonmoinen ikkuna!

Suihkusta voi suorittaa naapuritarkkailua ja laskea junia. Tsiis.

Keittiö on avoin ja valoisa. 

Ensimmäinen kotiateria :)